Muilla mailla: Bregenz

Tällä viikolla iskikin sitten taas matkakuume. Jonnekin! Minne? Mietittiin Saksan kohteita ja päätettiin matkapäiväksi perjantai. Kapuloita rattaisiin heittivät kuitenkin saksalaiset junat. Deutsche Bahn aloitti lähes viikon mittaisen junalakkonsa tiistaina (pisin ties kuinka pitkään aikaan) ja suurin osa junista ei kulje tiistain ja sunnuntain välisenä aikana. Mutta: mikäli Saksa estää meidän reissamisen täällä viikonloppuna, on meillä onneksi mahdollisuus kävellä kahden kilometrin matka Sveitsin puolelle Kreuzlingenin juna-asemalle ja hypätä naapurimaan juniin. Päätettiinkin sitten ottaa kohteeksi Itävalta ja suunnata Bregenziin Sveitsin kautta.

Bregenziin pääsisi myös Bodenseetä pidemmän kaavan mukaan kiertämällä ja Lindauhin asti pystyisi hyödyntämään osavaltion alueella toimivaa ryhmälippua. Sveitsin kautta matkustettaessa oli kuitenkin mahdollista hankkia Bodenseen alueella toimiva Euregio Bodensee -lippu, jonka hinta riippuu tarvitsemiesi vyöhykkeiden määrästä. Kreuzlingenista Bregenziin riittää kahden vyöhykkeen sisällyttäminen lippuun, jolloin yksi henkilö maksaa matkoistaan päivän aikana 24 euroa. Aluksi hinta kuullosti kalliilta, mutta toisaalta 12 €/suunta Itävaltaan ja takaisin? Bregenziin olisi kuitenkin reissattu kesän aikana joka tapauksessa.

Perjantaina herätys olikin kello viisi ja lähdettiin puoli kahdeksan junalla kohti Bregenziä. Sveitsin ja Itävallan puolella junat kulkivat lähes minuutilleen aikataulussa, joten vaihtojen kohdalla ei ollut mitään ongelmia. Perillä oltiinkiin jo heti aamu yhdeksältä.

Ensisijainen syy vierailla Bregenzissä oli siellä sijaitseva Pfänder, joka on vähän reilun kilometrin korkeuteen ulottuva vuori. Ylös sekä alas pääsee Pfänderbahn-hissillä. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa ottaa hissi vain ylös ja tulla iltapäivällä kävellen takaisin alas. Aikaisen aikataulun takia oltiinkin korkeuksissa jo ennen aamukymmentä, mutta siitäpä olikin vain hyötyä. Ylhäällä oli siihen aikaan ehkäpä kourallinen muita ihmisiä, joten saatiin aluksi pitkän aikaa kierrellä ylhäällä ihan keskenämme. Sääkin oli heti aamusta alkaen aurinkoinen, taivas lähes pilvetön ja ulkona pärjäsi hyvin t-paidassa. Aluksi päivälle oli luvattu tihkusadetta ja jopa ukkosta, mutta sade alkoi vasta sillä sekunnilla, kun me hypättiin iltajunaan kohti kotia! 

Ylhäältä näki upeasti vuoret ympärillä, alas Bregenziin ja löytyipä sieltä myös villieläinpuisto. Lähinnä aika kului valokuvatessa, eväitä syödessä ja auringossa istuessa. Ylhäällä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan. Iltapäivästä paikalle saapui kuitenkin enemmän ihmisiä, joten päätettiin lähteä vaeltamaan takaisin alas. Reilun tunnin mittaisella pätkällä oli paikoittain melko jyrkkiä kohtia ja jalat oli ihan kuolleet alhaalla, vaikka oltiin vain tultu alaspäin.

Pfänderin jälkeen meillä oli kuitenkin vielä useampi tunti aikaa kierrellä Bregenzissä. Suunnattiinkin vanhaan kaupunkiin, josta meidän piti etsiä kaksi kohdetta: muumioitu haikala ja Euroopan kapein talon julkisivu. Haikala löytyi roikkumasta kaupungin portin päältä ja sen piti kuuleman mukaan pitää paha poissa kaupungista. En kuitenkaan tiedä pahasta, mutta mut muumioitu haikala saattaisi saada pysymään vähän etäämmällä. Toivottavasti sitä ei ole kuitenkaan löydetty Bodenseestä, koska tieto haikalasta tossa järvessä sais myös mut pysyyn hyvin kaukana uimarannoista. Euroopan kapein julkisivu (57 cm) löytyi myös loppujen lopuksi ja päästiin testaamaan, että vieläkö mahduttaisiin ovesta sisään.

Muumioitu haikala

 Iltapäivä kuluikin ympäriinsä pyöriessä, syödessä ja auringosta nauttiessa. Tän päivän reissu oli kyllä niin kiireetön ja stressitön, kun olla voi. Lämpötilat huiteli +22 asteessa, joten tuntui ihan täyskesältä. Ei olis voinut käydä parempi tuuri säiden puolesta. Toisaalta siis kiitos lakkoileville junille, sillä ilman niitä ei oltaisi suunnattu Itävaltaan. Kolmessa eri maassa oleskelu päivän aikana kertoo myös jotain siitä, kuinka lähellä Konstanzia Sveitsi ja Itävalta ovatkaan.

Hauskaa on myös se, että kaikissa maissa pärjää yhdellä kielellä, mutta toisaalta Sveitsissä ei koskaan tajua mitään, mitä sulle puhutaan. Kuulin paluumatkalla, että lippujen tarkastaja puhui jotain perunoista (Kartoffeln), kun kyse loogisesti oli lipuista (kai se tarkoittikin: Fahrkarten?). Olin myös tosi väsynyt. Yksikin sana oli jo saavutus, sillä vaunussa oleskelevien sveitsiläisten puheesta ei saanut senkään vertaa selvää. 

Mutta vielä tiivistettynä: oli hyvä reissu.

Kotikulmilla Konstanzissa

Mulla oli tänään aamulla ihan lomafiilis, kun istuin kaverin kanssa aamulla 06:30 leipomossa kahvi toisessa kädessä ja suklaakroissantti toisessa. Siinä me vaan katseltiin hiljaista kaupunkia ja odoteltiin junaa. Saatoin kaverin junaan ja kävelin takasin kotiin tyhjiä katuja. Se oli jotenkin kiva aamuhetki. 

Uutta ja vanhaa ja se rautatieasema.

Vaikka viime viikko menikin vähän lomafiiliksissä kaverin vierailun takia, niin on täällä pikkuhiljaa päästy arkeen. Ei täällä jatkuvasti mennä kaupungista toiseen ja maasta kolmanteen, vaan on niitä luentoja, täpötäysiä aamubusseja, pastaa & pestoa ja lattianpesua. Tai no täällä kävelyretki maasta toiseen on ihan normaalia, kuten huomaa. Käytiinkin mun kaverin kanssa päiväkävelyllä Sveitsissä ja ainakin tuntui, että aurinko paistoi lämpimämmin sillä puolella rajaa.

Ihan tavalliseen arkeen täällä kuuluu lisäksi vaan vähän tuntemattomammat maisemat ja vanhat rakennukset. Nimipäivä-kakkukahvit, edustushommat (korvapuustit oli aika hitti!) ja pilvisetkin päivät.

Toisaalta sain viime viikon nauttia yhden parhaimman kaverin visiitistä, joten olin vähän enemmän turistina paikalla. Onneksi luennot ovat kaikki aamuisin, joten kaupungilla kiertelylle jäi paljon aikaa. Vietettiin yhdessä myös saksalaista vappua, mutta en tiedä erosiko saksalainen vappu niinkään suomalaisesta. Ainakaan haalareihin pukeutuneita opiskelijoita ei näkynyt eikä joen rantaa ollut yön aikana roskattu järkyttävään kuntoon. Täällä ei myöskään ollut vappumarkkinoita (mutta eipä satanut luntakaan!). Ehkäpä ne olivat suurimmat erot.

Konstanzissakin onkin tullut vietettyä nyt pari viikonloppua ja ehkä siitä johtuukin vähän arkisempi olo. Enhän mä kotonakaan reissaa joka viikonloppu. Mutta molemmat viikonloput on olleet kyllä tosi kivoja ja ollaan järjestetty ohjelmaa tännekin. Ilman meidän asunto-approa, en olis päässyt koskaan maistaan esimerkiksi itsetehtyjä nachoja!

Ihan huomaamatta täälläkin alkaa olla tosi kesäisen näköistä, vaikka aiemmin ainakin lämpötilat on olleet ihan kesäiset. Tän viikon sateisempi sää on selkeästi auttanut asiaa. Ei täältä kyllä malttaisi mihinkään lähteä sitten helteisinä viikonloppuina, kun on järveä ja rantaa.

Konstanz on kuulemma aika täynnä turisteja kesäisin, joten oon kyllä pyrkinyt selvittään syytä turistien parveilulle. Ainakin oon räpsinyt ihan riittävästi kuvia kaupungista. Tänään käytiin kuitenkin testaamassa Sealife, sillä kaupungin uudet asukkaat saavat etukupongin, jolla sisään pääsee kaksi yhden hinnalla.

Ulkopuolelta rakennus ei kyllä mitenkään erityisemmin houkuttele, mutta sisältä löytyi kaikkea haikaloista pingviineihin. Ainakin jokainen allas tuli tutkittua. Törmättiin Sealifessa myös sveitsin-suomalaiseen mieheen, joka innoissaan höpötteli meille kahdelle suomalaiselle suomeksi. Samoin kuulin rautatieasemalla kaveriani odottaessa, jonkun murahtavan kulman takana "se juna menee vain kerran tunnissa" - selkeällä suomen kielellä. Ilmeisesti useampi suomalainen on löytänyt tiensä tänne, mutta en ihmettele.

Täällä on siis ollut vähän kaikenlaista pientä. Odotellaan kesää, opiskellaan ainakin ajoittain ahkerasti (ainakin sitä saksaa!) ja ollaan totta kai välillä vähän pihalla vähän kaikesta.

Reissussa taas: Stuttgart

Koska lauantaisin tuntuu siltä, että puolet sveitsiläisistä vyöryy rajan yli Konstanziin ostoksille, päätettiin me taas lähteä reissuun. Koko reissukin oli aika ex tempore suunniteltu: tajuttiin joskus loppuviikosta, että viikonlopulle ei ollut vielä mitään luvassa ja Konstanzissakin piti sataa. Kerättiin sitten vaan kiva porukka kasaan ja ostettiin jälleen Baden-Württemberg-Ticketit, joten loppujen lopuksi koko päivän kaikki junamatkat, metrot ja ratikat maksoivat 9,50 €/naama. Ei mikään paha hinta, varsinkin kun suuntana meillä oli Stuttgart.

Jos Google Mapsiin on luottamista, niin suurinpiirtein tällaista reittiä juna kulki.

Stuttgart sijaitsee vähän vajaa 200 km Konstanzista pohjoiseen ja junalla siirtyminen kesti noin kolme tuntia. Stuttgartin kaupungin nettisivujen mukaan kaupungissa asuu tällä hetkellä vähän vajaa 600 000 ihmistä, joten Konstanzin 80 000 verrattuna kyseessä oli melko iso kaupunki. Päivävierailulla ei tietenkään ehditty näkemään kuin murto-osa kaupungista, mutta eiköhän tännekin vielä ehditä kesän aikana toistekin. Junassa matkasuunnitelmatkin muuttuivat vähän, kun huomattiin, että koko junavaunu oli täynnä ihmisiä pukeutuneina dirndl'eihin ja lederhoseihin - jotain jännää oli siis tapahtumassa jossakin!

Ihmiset dirndl'eissa ja lederhoseneissa hyppäsivätkin junasta pois Stuttgartissa, kuten mekin. Aluksi me kuitenkin kierreltiin vähän ympäri Stuttgartin keskustaa. Mikäli shoppailu kiinnostaa, kannattaa suunnata Königstrasselle, josta löytyy vaikka mitä. Oikeastaan kaiken muun paitsi Primarkin löytää tältä kadulta. Königstrassella ei siis erityisemmin ollut jännempää kuvattavaa ja katseltavaa ellei sitten halunnut ikuistaa mäkkäriä ja H&M:ää kummempaa. Onneksi matkaporukasta yksi tiesi, että jos otetaan U-Bahn numero 15 Heumadenin suuntaan, niin ylhäältä näkisi kaupungin paljon paremmin.

Sinnehän me suunnattiin keskustassa pyörimisen ja Schlossgartenin jälkeen. Ylhäältä näki koko Stuttgartin melko hyvin ja siellä oli paljon rauhallisempaa kuin alhaalla keskustassa. Metsästettiinkin hyviä kuvauspaikkoja ja pääsin vaihteeksi itsekin kuvaan!

Tällä kertaa oltiin vähän ruhtinaallisemmalla budjetilla liikkeellä, eikä otettu ihmeellisempiä eväitä mukaan. Suunnattiinkin aika nopeasti syömään Stuttgarttiin saapumisen ja keskustassa pyörimisen jälkeen. Koska kaikilla oli nälkä, suostuttiin heti ensimmäiseen tanskalaisen tytön heittämään ehdotukseen ravintolasta, joka näytti sisältä koivumetsältä.

Hans im Glück -ravintola olikin sisältä sisustettu koivumetsäksi, joten ei mikään ihme, että kaikki pohjoismaalaiset innosta hihkuen ryntäsivät paikkaan sisään. Paikan hampurilaiset eivät suomalaisiin hintoihin verrattuina olleet kalliita ja ne olivat myös ihan superhyviä! Hans im Glück ei kuitenkaan ole yksittäinen ravintola, vaan ketju, jonka ravintoloita voi löytää ainakin ympäri Saksaa. Syömisen jälkeen jatkettiin Stuttgartin kiertelyä tyytyväisinä.

Ihan alussa mainitsinkin jo junan olleen täynnä ihmisiä pukeutuneena lederhoseneihin, joka paljasti meille, että jotain jännää oli tapahtumassa jossakin. Nahkahousumiehiä kirjaimellisesti seuraamalla päädyttiinkiin juuri auenneeseen Stuttgartin Frühlingsfestiin. Alue oli hurjan iso ja täynnä erilaisia kojuja, vuoristoratoja ja karuselleja. Toki sieltä löytyi myös useampi kaljateltta, joiden uumeniin suurin osa nahkahousukansasta katosikin.

Vaikka suurin osa saksalaisista suuntasi kohti kaljatelttoja, oli mulla ihan muut suunnitelmat. Mä suuntasin kohti alla olevaa lippua ja hain omani Nutella-täytteellä. Tuli siis syötyä päivän aikana ihan tarpeeksi. Loppujen lopuksi suunnattiin Frühlingsfesteilta vielä rautatieaseman läheisyyteen ja käveltiin ympäri Schlossgartenia. Junamatka kotiin kesti toiset kolme tuntia, joten aikalailla kymmenen aikaan illalla pääsin kotiovesta sisään.

Sellaista täällä tällä kertaa! On täällä tietysti ihan arkeakin eletty, mutta palailen luentoihin ja yliopistourheiluun myöhemmin. Sitten kun mulla on muutakin sanottavaa, kun "olin yhdellä luennolla ja traumatisoiduin", "valitsin yliopiston urheilukursseista yhden, kävin kerran ja nyt mun jalat kuolee" tai "kävin kattoon ruokalan ruokalistaa ja lähdin kotiin syömään". Pikkuhiljaa tähänkin systeemiin kuitenkin tottuu ja ruokalassa syöminen ei oo koskaan ainakaan tylsää!

Selätä saksalainen byrokratia

Suomen päädyssä ennen vaihtoa hoidettavia asioita oli melko paljon. Haettiin apurahaa, opintotuen muutosta, ilmoitettiin muutosta, hoidettiin vakuutusasioita ja soiteltiin pankkiin. Byrokratiarumba ei kuitenkaan lopu siihen, vaan sama jatkui heti pääsiäisen jälkeen Saksassa.

Kuvia orientaation sunnuntain exculta Meersburgiin

 En osallistunut yliopiston maksulliselle kielikurssille maaliskuussa, vaan saavuin paikalle vasta orientaatioviikolle huhtikuussa. Lähinnä maaliskuun kurssille saapuu kuitenkin ihmisiä, jotka puhuvat vähemmän saksaa. Aika alusta lähtien orientaation ryhmäjaoista johtuen tuli päädyttyä sellaiseen porukkaan, joka puhuu pääosin saksaa. Toisaalta toivoinkin, että myöhemmällä saapumisajankohdalla olisi vastaava vaikutus. Päädyin kuitenkin kielitestin perusteella siihen ryhmään, joka pääsi selättämään saksalaista byrokratiaa saksaksi.

Orientaatioviikolla Konstanzin yliopistossa vaihto-opiskelijan tärkein tehtävä on saapua paikalle ajoissa. Kaikki muu oikeastaan hoituu kuin itsestään. Oikeastaan mitään ei saa tehdä etukäteen valmiiksi, vaan tiistaina paikalle piti saapua kaikkien papereiden kanssa ja niitä ojenneltiinkin loppu viikko eri tuutoreille. Ongelmia ilmeni eniten tapauksissa, joissa joku oli etukäteen yrittänyt hoitaa asioita. Kannatti siis vain uusavuttomasti seurata perässä ja tehdä niin kuin käsketään. 

Tuutorit ottivat tarvittavat kopiot, kertoivat kädestä pitäen miten lomakkeet täytetään ja hankkivat vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Hauskaa oli huomata, että jopa syömään mentiin tuutorin opastuksella. Tiukasta aikataulusta johtuen meidän ruokaryhmän oppaan piti kuitenkin lähteä ruokalasta hieman aiemmin, joten jäimme keskenämme syömään valtavat annokset kanaa ja rankalaisia loppuun (voisin loputtomasti kertoa kummallisia huomioita paikallisesta yliopisto ruokalasta!) Lähtiessään hän ei kuitenkaan muistanut kertoa, miten ruokalasta pääsee ulos! Heti ensimmäiseksi siis sai huomata sen, kuinka paljon sitä oikeastaan tukeutuikaan tarjottuun apuun ja tottui siihen. No, uloskäyntiä ei löytynyt ennen seuraavaa päivää, mutta sen sijaan joku ovi, josta pääsi kiertämään ulkokautta.

Saksalaiseen malliin koko homma hoitui siis tehokkaasti, kun opiskelijat oli jaettu pienryhmiin, jotka kiersivät aikataulun mukaan kirjautumassa kaupungin asukkaaksi, kävivät allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja ilmoittautumassa kielikursseille. Tähän mennessä olen oikeastaan vaan allekirjoittanut papereita ja hankkinut prepaid-liittymän puhelimeen. Ainoastaan kaupungin asukkaaksi kirjautuessa virkailija joutui soittelemaan entiseen vaihtokaupunkiini, sillä en kuollaksenikaan muistanut osoitteita, joissa viisi vuotta sitten asuin ja jostakin syystä tieto entisistä asuinpaikoista Saksassa piti kirjata ylös.

Opiskelijoita ohjattiin myös kädestä pitäen ilmoittautumaan yliopiston tarjoamille urheilukursseille. Suosituimmat kurssit täyttyivät alle kahdessa minuutissa, mutta onnistuin kuitenkin nappaamaan itselleni yhden uuden harrastuksen. Olisin halunnut vielä päästä kanootti-kurssille, mutta koska varaussysteemi jostain syystä kaatui mun kohdallani, jäi paikka saamatta. Ei voi mitään! Ainakin täältä löytyy hurjan nättejä lenkkimaastoja, joten ehkäpä suuntaan sitten ilmaisille lenkkipoluille.

Vaihtoehtoisesti suuntaan lenkkarit jalassa lähimpään jätskikahvilaan...

Konstanzin yliopisto hoitikin koko byrokratiarumban paremmin kuin olisin ikinä voinut odottaa. Ei kotiyliopistossa ole tuutoria, joka istuisi esimerkiksi Osuuspankin aulassa iltapäivän ajan ja ottaisi vastaan kaikki saapuvat vaihtarit ja ohjaisi eteenpäin. Kaikki myös pyörii saksalaiseen malliin ajallaan ja täsmällisesti. Jos osaat lukea aikatauluja, kirjoittaa nimesi ja olet ajoissa paikalla, ei saksalaisen byrokratian selättäminen Konstanzin yliopistossa ole ollenkaan vaikeaa.

Generalkonsulat von Finnland

Orientaatioviikon jälkeen ensimmäinen retki suuntautui muiden suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa Zürichiin. Paikallisella Onnibussin korvikkeella MeinFernbussilla pääsi 8 €/suuntaansa ja matka kestää n. tunnin. Itse asiassa matkan piti kestää noin tunnin, mutta EU:sta poistuminen tuotti hieman hankaluuksia ja ensimmäisen kilometrin taittamiseen kului aikaa vähän vajaa tunti.

Bussi joutuikin heti lähdön jälkeen rajalla tarkastettavaksi, joten pysähdyttiin, passit tsekattiin ja bussi tutkittiin taskulampuilla. Meillä oli kaikilla passit mukana, joten siltä osin ei tullut ongelmia. Mutta useammalla Euroopan ulkopuolelta tulleella ei ollut passia mukana. Osa siis jäi rajalle ja muutama päästettiin poikkeuksellisesti jatkamaan. Saatiin ainakin ihan hyvät perusteet sille, että passi ois hyvä olla mukana. En tiedä oisko meille eurooppalaisina ollut niin vaikeaa päästä jatkamaan ilman passia, mutta pääsääntönä täällä ei hyväksytä ajokorttia missään.

Koko reissun pointti oli oikeastaan käydä äänestämässä eduskuntavaaleissa Suomen kunniapääkonsulaatissa Zürichissa. Lauantai 11.4 oli viimeinen mahdollinen äänestyspäivä ja ensimmäinen vapaa orientaation jälkeen, joten käytettiin tilaisuus hyödyksi ja lähdettiin bussilla Sveitsiin.

Konsulaatti löytyi loppujen lopuksi toisen suomalaisten avustuksella, sillä rautatieaseman turisti-info antoi meille väärän osoitteen. Tietysti osoitteen olisi voinut tarkistaa ennen Zürichiin lähtöä, mutta kaikilta taisi unohtua. Äänestämisen jälkeen loppupäivä oikeastaan kierreltiin vaan Zürichin keskustaa ilman sen kummempia suunnitelmia.

Vaikka Zürich olikin hurjasti isompi kuin Konstanz, ei kaupunki oikein sytyttänyt. Toisaalta päivän aikana satoi välillä vettä, puissa oli vain vähän vihreää ja aurinkokin paistoi vain hetken. Ehkäpä Zürich näyttää kesällä vähän erilaiselta.

Joka tapuksessa bussilla pääsee Konstanzista melko edullisesti Zürichiin, mutta siihen halvat hinnat sitten jäivätkin. Kaikki oli kallista, ruoka super-kallista ja euron suhde melkein yksi yhteen frangien kanssa. Ei Sveitsi varmaan hirveästi hinnoissa kalpene Suomen rinnalla, mutta Saksan hintatasoon parin viikon aikana tottuneena kauhistelin paikallisia hintoja.

Vaikka Saksa ei ole Euroopan edullisin maa, on se aika edullinen suomalaisen näkökulmasta tai Sveitsiin verrattuna. Currywurstin hinta Zürichissa oli n. 10 euroa, Konstanzissa 5. Crepesien hinnan sai myös puolittaa rajan tällä puolella ja aina yhtä hyvä Döner Box maksaa Konstanzissa 4,50 euroa, kun taas Zürichista vastaavan olisi saanut mukaansa 10 eurolla. Onneksi epäonneksi asutaan Saksan puolella ja näitä edellä mainittuja herkkuja pääsee syömään puoli-ilmaiseksi.

Zürichissa saattaa tulla poikettua kesän aikana toistekin. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta toisaalta äänestämäänhän sinne lähdettiinkin.

Pääsiäisretki: Rheinfall

Luulin, että pääsiäisestä tulisi vähän tylsä. Muutin Konstanziin juuri ennen pääsiäistä ja ensimmäisten päivien aikana kaikki olisi suljettu enkä tuntisi koko paikkakunnalta ketään. Pääsiäinen oli onneksi kaikkea muuta kuin tylsä. Ehdittiin tekemään porukalla niin pitsaa kuin pannukakkua, kävelemään pitkin metsiä yliopistolle, hengailemaan ja maanantaille suunniteltiin retki Schaffhauseniin Sveitsin puolelle. Tarkoitus oli mennä kurkkaamaan miltä Euroopan suurimmat vesiputoukset näyttävät.

Junamatka sujui melko kivasti Saksan puolella, kun ostettiin porukalla Baden-Württemberg-Ticket. Lipun hinta vaihtelee henkilömäärän mukaan ja maksimissaan yhdellä lipulla matkustaa viisi henkilöä koko päivän ajan. Päivän junamatkoille tuli loppujen lopuksi hintaa 8,60 €/nassu. Putoukset sijaitsivat Sveitsin puolella, mutta junalippu kävi myös tietyn alueen sisällä Sveitsin puolella. Koska oltiin kerran putouksille lähdetty, päätettiin ottaa myös laiva putouksien keskellä sijaitsevalle kivelle. Laivamatka ei ollut kovinkaan kallis, muistaakseni 8 CHF/7,30 €. Sitä paitsi, jos putouksia on kerran tultu katsomaan, niin päätettiin ottaa kaikki irti ja maksettiin muutama euro ihan tyytyväisinä.

Putousten keskellä oli tosiaan kivi, jonka päällä sijaitsi minimaalinen näköalatasanne. Pääsiäisen takia paikalla oli varmaan tavallista enemmän turisteja, mutta sekaan mahtui kuitenkin hyvin. Ylös noustessa tietysti oli hieman ahdasta, koska portaat olivat melko kapeat ja jyrkät. Ylätasanteelta oli kuitenkin aika huikeat näkymät kuohuihin, mutta enpä jaksanut siellä enää kaivaa kameraa esiin.

 Rheinfall-putouksilla pääsee myös ylläolevassa kuvassa sijaitsevaan linnaan, jossa oli muutamalla eri tasolla sijaitsevia näköalatasanteita. Linnaan oli tosin pääsymaksu. Vastarannalta putouksia sai katsella ilmaiseksi ja keskellä sijaitsevalta kiveltä niitä pääsi tarkastelemaan vielä lähempää. Kierrettiin myös kiva kävelyreitti ympäri putouksia, joten päädyttiin myös seikkailemaan linnan ympäristöön. 

Muutaman tunnin jälkeen päätettiin ottaa juna takaisin Schaffhauseniin, mutta myöhästyttiin parilla minuutilla junasta. Kävellen päästiin siis takaisin nopeammin. Schaffhausenin kaupunki oli myös tosi nätti ja siellä olisi varmaan ollut enemmänkin nähtävää mm. luostari jonkun korkea mäen päällä. Kaupunki tuli kierrettyä kuitenkin tosi nopeasti, sillä osa matkaporukasta halusi jo lähteä kotiin. Kauheesti ei ole ehtinyt kaivata edes kotiin, kun koko ajan on ollut tekemistä ja vielä on tosi paljon nähtävää ja tehtävää. En tiedä saanko syksyyn mennessä vielä tarpeekseni näistä maisemista.

Tervetuloa Konstanziin!

Täällä ollaan! Tuntuu vähän siltä, että oisin täällä lomalla. En kai mä oikeesti asu tässä talossa ja tässä kaupungissa? Ihan hullua, että vaan pari päivää sitten olin vielä Tampereen linja-autoasemalla, hyppäsin bussiin, Helsingin kautta Kööpenhaminaan, sieltä Zürichiin ja junalla viimeinen tunti Konstanziin. Ja nyt ollaan täällä. Ja tässä talossa.

Tää on mun koti!

Ensimmäisen yön sain onneksi viettää kaverin nurkissa (KIITOS!), sillä mun juna oli Konstanzissa vasta illalla kymmenen jälkeen. Siihen aikaan en tietenkään enää saanut avaimia omaan asuntooni, vaan olin sopinut talonmiehen kanssa tapaamisen seuraavaksi aamuksi.

Voisinpa kirjoittaa tähän jatkoksi, että sää oli ensimmäisenä varsinaisena päivänä Konstanzissa upea! Vaan eipä ollut. Saksassa muutaman viime päivän ajan riehunut myrsky jatkui vielä tostaina huonona säänä. Vettä satoi koko päivän ja tuuli lennätti piponkin päästä. Sateenvarjoa en uskaltanut avata, koska sekin olisi luultavasti vääntynyt solmulle. 

Oltiin kuitenkin sovittu etukäteen parin muun suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, että lähdetään porukalla kaupungille etsimään kaikenlaista tarpeellista arjesta selviytymiseen. Aika urheasti me tarvottiinkin koko päivä sateessa ympäri Konstanzia. Ehkä se oli jotain suomalaista sisua. Illalla tulikin sitten vähän kiire ensimmäiseen tapaamiseen Brauhaus Joh. Albrechtiin. Osittain kiire johtui myös siitä, että yritin saada vettä kiehumaan hellalla. Meillä on täällä ilmeisesti vähän mielenkiintoisempi (lue: hitaampi) keittiövarustus. Kun kysyin asiasta kämppikseltä, niin siihen kuulemma tottuu. Mutta viivästyksestä huolimatta ehdin paikalle ja saksalaisia oluita on siis päästy jo maistelemaan!

Tänään myrsky oli jättänyt Konstanzin taakseen ja heräsin aamulla näihin näkymiin.

Vaikka ulkona näyttikin vähän erilaiselta, en kuitenkaan poikennut mun suomi-aamurutiineista. Sen sijaan päätin ottaa uusinta erän hellan kanssa ja yllättävän nopeasti sainkin keitettyä puuroa. Loistavan aamun jälkeen tapasinkin ekaa kertaa mun saksalaisen tuutorini, joka kierrätti mua ympäri kaupunkia ja vei loppujen lopuksi vielä yliopistolle. Yliopisto vaikutti ainakin tosi hauskalta eli tiistaita odotellessa!

Lapussa luki: "Dies ist ein Wunschbaum, du brauchst ihn nur zu umarmen". Toivomuspuuta tarvitsi siis vain halata.

Iltapäivällä kierrettiin taas ympäri Konstanzia. Lähes kaikki oli suljettu pääsiäisen takia, muutamia kahviloita lukuunottamatta. Nähtävää ja hupia riitti kuitenkin lukuisista pääsiäispupuista, taideteoksista ja patsaista.

Konstanz on kyllä hurjan nätti kaupunki ja kesällä kuulemma täynnä turisteja, jotka tulevat ihastelemaan Bodenseeta. Mutta onhan se järvi aika nätti. Sitä tuli katseltua niin yliopistolta kuin aivan rannasta. Tuutorini kertoikin, että Konstanzin yliopistolla on koko Saksan parhaat maisemat. Yliopisto sijaitsikin korkealla mäellä ja sieltä oli aika upeat näkymät alas Bodenseelle.

Järven rannalle tulee varmastikin suunnattua vielä useaan otteeseen. Ainakin viereisestä rannasta vuokrattavat polkuveneet ovat ehdoton kohde heti, kun säät vähän lämpenevät. Tosin jos nykyiset ennustukset pitävät paikkansa, päästään täällä nauttimaan +17 asteen lämpötiloista jo ensi viikolla.

Konstanz ei siis ensinäkemältä todellakaan ole huono vaihtokohde. Jos ylläolevaa kuvaa tarkastelee oikein tarkasti, voi nähdä myös Alpit. Ainakin jos läppärin näyttöä kallistaa tosi paljon. Mutta siellä ne on, uskokaa tai älkää. Bis später!