Kaukana jossakin: Freiburg

Eilen satoi koko päivän, joten pääsin jatkamaan juttujani täällä blogissa. Mutta satakoot ihan rauhassa, sillä ihan hyvä saada tauko viime viikon lämpötiloihin. Elohopea pyörähti nimittäin +29 asteessa, jolloin sai kivasti esimakua siitä, mitä opiskelu kesällä oikeasti on. Onneksi kirjan lukemisen voi siirtää rannalle tai joen varteen.

Lämpöiset säät kuitenkin muuttuivat ukonilman kautta vähän sateisemmaksi ja viileämmäksi, joten katsellaan koska hellesäät palaavat. Varmaan saman tien, kun saan itseni motivoitua avaamaan kurssikirjat.

Tällä viikolla viikonloppu alkoi kuitenkin omalta osaltani jo keskiviikkona helatorstain takia. Perjantaisin mulla ei normaalistikaan ole mitään kursseja. Tiedettiin jo alunperin, että perjantaina koko osavaltio saa osansa sateesta, joten otettiinkin heti torstaina suunnaksi Freiburg ja jatkettiin osavaltiomatkailua. Freiburgiinhan pääsee melko kivasta aika suoraa reittiä junalla ja parilla vaihdolla, mutta menomatkalla heitettiinkin lenkki Offenburgin kautta. 

Kartalta katsottuna hommassa ei tietenkään ollut mitään järkeä, mutta Offenburgiin matkatessa näkee aika upeita maisemia Schwarzwaldbahnista, joten siellähän sitä sitten kierrettiin. Ajallisesti eroa kahdella reitillä oli kuitenkin vain n. puoli tuntia. Matkalla oli kukkulaa, tunnelia, sumua ja niitä upeita maisemia. Aika varmasti suunnataan joku viikonloppu Schwarzwaldiin vaeltamaan. Tällä kertaa kuitenkin tyydyttiin istumaan junassa nenät kiinni ikkunoissa.

Freiburgiin kuitenkin päästiin ja oikeastaan illalla vasta tajuttiin, mikä tuuri meillä olikaan ollut kun kierrettiin Offenburgin kautta. Suoremmalla matkalla oli nimittäin edellisillan ukkosmyrskyn jäljiltä rata katki kaatuneiden puiden takia. Illalla se oli kuitenkin meidän matkalta saatu siivottua, joten päästiin takaisin lyhyempää reittiä ilman ongelmia. Tai no, luultiin me, että meidän täytyisi vaihtaa ratarikon takia junasta bussiin, mutta koska kukaan saksalaisista ei liikahtanutkaan, päätettiin mekin istua tatteina paikoillamme. Tästä päätellen rata oli siis saatu siltä osuudelta korjattua.

Freiburg oli mulle entuudestaan tuttu viiden vuoden takaa, kun pysähdyttiin siellä isäntäperheeni kanssa. Silloin muistaakseni kierrettiin kaupunkia ja käytiin syömässä jossakin. Jonkinlainen muistikuva kaupungista oli siis jäänyt. Oli kiva kuitenkin käydä tsekkaamassa kaupunki uudestaan ja tännekin voisin lähteä toistekin. Oon kuitenkin huomannut jo, että vaihto alkaa lähestyä puoliväliä, joten tässä ei ehkä ihan joka paikkaan ehdi lähteä uudestaan. Varsinkin, kun uusien kohteiden lista on loputon.

Lähes jokaisella reissulla tähän asti ollan etsitty jokaisesta kaupungista jokin korkea kirkontorni, kukkula tai näköalapaikka, josta pääsee tutkailemaan kaupunkia, eikä Freiburg poikennut kaavasta. Kiivettiin Schlossbergille, joka sijaitsee aivan keskustan vieressä ja päältä löytyy niin linnan rauniot kuin näköalatorni. Schlossberg näytti aika pieneltä kukkulalta, mutta kyllä siinä kiipeillessä kuuma tuli. Kukkulan päältä löytyi lisäksi vielä yllä oleva näkötorni, johon pääsi kiipeämään ihan ilmaiseksi.

Helatorstain takia kaikki kaupat pitivät ovensa kiinni, mutta eipä meistä kukaan olisi hirveästi shoppailemaan hinkunutkaan. Ravintolat ja kahvilat sen sijaan olivat auki, joten tällä reissulla ei tarvinnut taas syödä pelkkiä eväsleipiä. Iltapäivästä pilvetkin väistyivät osittain ja saatiin myös nauttia auringonpaisteesta. Paluumatkalla junassa istuikin vähän väsyneempää porukkaa, minkä huomasi ehkä väsyneistä jutuista. Tiesittekö muuten, että puolaksi possu sanoo chrum chrum?

Muilla mailla: Bregenz

Tällä viikolla iskikin sitten taas matkakuume. Jonnekin! Minne? Mietittiin Saksan kohteita ja päätettiin matkapäiväksi perjantai. Kapuloita rattaisiin heittivät kuitenkin saksalaiset junat. Deutsche Bahn aloitti lähes viikon mittaisen junalakkonsa tiistaina (pisin ties kuinka pitkään aikaan) ja suurin osa junista ei kulje tiistain ja sunnuntain välisenä aikana. Mutta: mikäli Saksa estää meidän reissamisen täällä viikonloppuna, on meillä onneksi mahdollisuus kävellä kahden kilometrin matka Sveitsin puolelle Kreuzlingenin juna-asemalle ja hypätä naapurimaan juniin. Päätettiinkin sitten ottaa kohteeksi Itävalta ja suunnata Bregenziin Sveitsin kautta.

Bregenziin pääsisi myös Bodenseetä pidemmän kaavan mukaan kiertämällä ja Lindauhin asti pystyisi hyödyntämään osavaltion alueella toimivaa ryhmälippua. Sveitsin kautta matkustettaessa oli kuitenkin mahdollista hankkia Bodenseen alueella toimiva Euregio Bodensee -lippu, jonka hinta riippuu tarvitsemiesi vyöhykkeiden määrästä. Kreuzlingenista Bregenziin riittää kahden vyöhykkeen sisällyttäminen lippuun, jolloin yksi henkilö maksaa matkoistaan päivän aikana 24 euroa. Aluksi hinta kuullosti kalliilta, mutta toisaalta 12 €/suunta Itävaltaan ja takaisin? Bregenziin olisi kuitenkin reissattu kesän aikana joka tapauksessa.

Perjantaina herätys olikin kello viisi ja lähdettiin puoli kahdeksan junalla kohti Bregenziä. Sveitsin ja Itävallan puolella junat kulkivat lähes minuutilleen aikataulussa, joten vaihtojen kohdalla ei ollut mitään ongelmia. Perillä oltiinkiin jo heti aamu yhdeksältä.

Ensisijainen syy vierailla Bregenzissä oli siellä sijaitseva Pfänder, joka on vähän reilun kilometrin korkeuteen ulottuva vuori. Ylös sekä alas pääsee Pfänderbahn-hissillä. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa ottaa hissi vain ylös ja tulla iltapäivällä kävellen takaisin alas. Aikaisen aikataulun takia oltiinkin korkeuksissa jo ennen aamukymmentä, mutta siitäpä olikin vain hyötyä. Ylhäällä oli siihen aikaan ehkäpä kourallinen muita ihmisiä, joten saatiin aluksi pitkän aikaa kierrellä ylhäällä ihan keskenämme. Sääkin oli heti aamusta alkaen aurinkoinen, taivas lähes pilvetön ja ulkona pärjäsi hyvin t-paidassa. Aluksi päivälle oli luvattu tihkusadetta ja jopa ukkosta, mutta sade alkoi vasta sillä sekunnilla, kun me hypättiin iltajunaan kohti kotia! 

Ylhäältä näki upeasti vuoret ympärillä, alas Bregenziin ja löytyipä sieltä myös villieläinpuisto. Lähinnä aika kului valokuvatessa, eväitä syödessä ja auringossa istuessa. Ylhäällä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan. Iltapäivästä paikalle saapui kuitenkin enemmän ihmisiä, joten päätettiin lähteä vaeltamaan takaisin alas. Reilun tunnin mittaisella pätkällä oli paikoittain melko jyrkkiä kohtia ja jalat oli ihan kuolleet alhaalla, vaikka oltiin vain tultu alaspäin.

Pfänderin jälkeen meillä oli kuitenkin vielä useampi tunti aikaa kierrellä Bregenzissä. Suunnattiinkin vanhaan kaupunkiin, josta meidän piti etsiä kaksi kohdetta: muumioitu haikala ja Euroopan kapein talon julkisivu. Haikala löytyi roikkumasta kaupungin portin päältä ja sen piti kuuleman mukaan pitää paha poissa kaupungista. En kuitenkaan tiedä pahasta, mutta mut muumioitu haikala saattaisi saada pysymään vähän etäämmällä. Toivottavasti sitä ei ole kuitenkaan löydetty Bodenseestä, koska tieto haikalasta tossa järvessä sais myös mut pysyyn hyvin kaukana uimarannoista. Euroopan kapein julkisivu (57 cm) löytyi myös loppujen lopuksi ja päästiin testaamaan, että vieläkö mahduttaisiin ovesta sisään.

Muumioitu haikala

 Iltapäivä kuluikin ympäriinsä pyöriessä, syödessä ja auringosta nauttiessa. Tän päivän reissu oli kyllä niin kiireetön ja stressitön, kun olla voi. Lämpötilat huiteli +22 asteessa, joten tuntui ihan täyskesältä. Ei olis voinut käydä parempi tuuri säiden puolesta. Toisaalta siis kiitos lakkoileville junille, sillä ilman niitä ei oltaisi suunnattu Itävaltaan. Kolmessa eri maassa oleskelu päivän aikana kertoo myös jotain siitä, kuinka lähellä Konstanzia Sveitsi ja Itävalta ovatkaan.

Hauskaa on myös se, että kaikissa maissa pärjää yhdellä kielellä, mutta toisaalta Sveitsissä ei koskaan tajua mitään, mitä sulle puhutaan. Kuulin paluumatkalla, että lippujen tarkastaja puhui jotain perunoista (Kartoffeln), kun kyse loogisesti oli lipuista (kai se tarkoittikin: Fahrkarten?). Olin myös tosi väsynyt. Yksikin sana oli jo saavutus, sillä vaunussa oleskelevien sveitsiläisten puheesta ei saanut senkään vertaa selvää. 

Mutta vielä tiivistettynä: oli hyvä reissu.

Kotikulmilla Konstanzissa

Mulla oli tänään aamulla ihan lomafiilis, kun istuin kaverin kanssa aamulla 06:30 leipomossa kahvi toisessa kädessä ja suklaakroissantti toisessa. Siinä me vaan katseltiin hiljaista kaupunkia ja odoteltiin junaa. Saatoin kaverin junaan ja kävelin takasin kotiin tyhjiä katuja. Se oli jotenkin kiva aamuhetki. 

Uutta ja vanhaa ja se rautatieasema.

Vaikka viime viikko menikin vähän lomafiiliksissä kaverin vierailun takia, niin on täällä pikkuhiljaa päästy arkeen. Ei täällä jatkuvasti mennä kaupungista toiseen ja maasta kolmanteen, vaan on niitä luentoja, täpötäysiä aamubusseja, pastaa & pestoa ja lattianpesua. Tai no täällä kävelyretki maasta toiseen on ihan normaalia, kuten huomaa. Käytiinkin mun kaverin kanssa päiväkävelyllä Sveitsissä ja ainakin tuntui, että aurinko paistoi lämpimämmin sillä puolella rajaa.

Ihan tavalliseen arkeen täällä kuuluu lisäksi vaan vähän tuntemattomammat maisemat ja vanhat rakennukset. Nimipäivä-kakkukahvit, edustushommat (korvapuustit oli aika hitti!) ja pilvisetkin päivät.

Toisaalta sain viime viikon nauttia yhden parhaimman kaverin visiitistä, joten olin vähän enemmän turistina paikalla. Onneksi luennot ovat kaikki aamuisin, joten kaupungilla kiertelylle jäi paljon aikaa. Vietettiin yhdessä myös saksalaista vappua, mutta en tiedä erosiko saksalainen vappu niinkään suomalaisesta. Ainakaan haalareihin pukeutuneita opiskelijoita ei näkynyt eikä joen rantaa ollut yön aikana roskattu järkyttävään kuntoon. Täällä ei myöskään ollut vappumarkkinoita (mutta eipä satanut luntakaan!). Ehkäpä ne olivat suurimmat erot.

Konstanzissakin onkin tullut vietettyä nyt pari viikonloppua ja ehkä siitä johtuukin vähän arkisempi olo. Enhän mä kotonakaan reissaa joka viikonloppu. Mutta molemmat viikonloput on olleet kyllä tosi kivoja ja ollaan järjestetty ohjelmaa tännekin. Ilman meidän asunto-approa, en olis päässyt koskaan maistaan esimerkiksi itsetehtyjä nachoja!

Ihan huomaamatta täälläkin alkaa olla tosi kesäisen näköistä, vaikka aiemmin ainakin lämpötilat on olleet ihan kesäiset. Tän viikon sateisempi sää on selkeästi auttanut asiaa. Ei täältä kyllä malttaisi mihinkään lähteä sitten helteisinä viikonloppuina, kun on järveä ja rantaa.

Konstanz on kuulemma aika täynnä turisteja kesäisin, joten oon kyllä pyrkinyt selvittään syytä turistien parveilulle. Ainakin oon räpsinyt ihan riittävästi kuvia kaupungista. Tänään käytiin kuitenkin testaamassa Sealife, sillä kaupungin uudet asukkaat saavat etukupongin, jolla sisään pääsee kaksi yhden hinnalla.

Ulkopuolelta rakennus ei kyllä mitenkään erityisemmin houkuttele, mutta sisältä löytyi kaikkea haikaloista pingviineihin. Ainakin jokainen allas tuli tutkittua. Törmättiin Sealifessa myös sveitsin-suomalaiseen mieheen, joka innoissaan höpötteli meille kahdelle suomalaiselle suomeksi. Samoin kuulin rautatieasemalla kaveriani odottaessa, jonkun murahtavan kulman takana "se juna menee vain kerran tunnissa" - selkeällä suomen kielellä. Ilmeisesti useampi suomalainen on löytänyt tiensä tänne, mutta en ihmettele.

Täällä on siis ollut vähän kaikenlaista pientä. Odotellaan kesää, opiskellaan ainakin ajoittain ahkerasti (ainakin sitä saksaa!) ja ollaan totta kai välillä vähän pihalla vähän kaikesta.