Universität Konstanz

Siinäpä se sitten oli. Mun viimeinen yliopistopäivä täällä.

Oon aika vähän kirjoittanut mitään opiskelusta täällä ja yliopistosta ylipäätään. Aluksi se johtui ehkä siitä, että en oikeen osannut sanoa mitään ja kaikki oli vähän hukassa. Nytpä sitä opiskelua täällä ei ole enää ollenkaan jäljellä ja kesälukukausi hurahti hirveää vauhtia ohitse. Ehkä nyt olisi hyvä aika pistää vähän ajatuksia kasaan täkäläisestä korkeakoulusta.

Konstanzilainen arkkitehtuuri

Ensivaikutelma yliopistosta oli aika kamala. Ulkoa se oli harmaa kompleksi, johon sinne tänne oli ujutettu kaikki sateenkaaren värit. Pohjaväri harmaa, tehostevärejä kaikki. Sisätiloissa ei parantunut yhtään, karmeita karvamattokäytäviä, oranssia, keltaista, vihreää...you name it, they have it.

Vaan kuinkas kävikään. Miksi meillä Tampereella on vaan kaikki niin steriiliä ja valkoista? Me tarvitaan kivoja värejä, eikä ne värit niin pahoja ole. Mun lempparinäkymä sisällä on ehdottomasti aulassa olevat värikolmiot. Kun aurinko paistaa niiden läpi, niin lattiaan tulee hauskat eriväriset heijastukset. Väreihin myös tottuu aika nopeasti.

Kurssit
Kävin kaikki kurssini saksaksi ja tällä hetkellä tiedän päässeeni läpi ainakin 3/4. Viimeisen tentin tuloksia odotellaan vielä viikon verran.

• kielikurssit: Lukukauden alussa vaihtarit tekivät kielitestin, jonka jälkeen jokainen kävi henkilökohtaisesti keskustelemassa professorien kanssa siitä, mitä kielikursseja kannattaisi käydä. Alunperin halusin käydä pari B2-tason kurssia, mutta ensimmäiseksi kiellettiin menemästä ja käskettiin valita jotakin C1-tason kursseista. Valitsin kielioppikurssin ja "maatieto"-kurssin. Molemmilla kursseilla meillä oli sama opettaja, ihan mukava tyyppi, mutta opetus oli molemmilla kursseilla melko yksipuolista. Ei koskaan tehty mitään ryhmässä, vaan toisella kurssilla kuunneltiin uutisia ja kopioitiin niitä kuullun mukaan sanasta sanaan hirveetä tahtia. Tehtävä tarkastettiin lopuksi opettajan johdolla toistamalla koko teksti sanasta sanaan ja nimenomaan tässä välissä painotettiin sisällön olevan tärkein. Ristiriitaista. Ja no mitä kielioppikurssilla nyt tehdään. Väännettiin ääneen vuoronperään erilaisia lauseita passiiviin ja ties mille mutkalle. Kielikursseilla et tosiaan varsinaisesti tutustunut muihin ihmisiin, en muista edelleenkään varmaan puolien nimiä.
• luentokurssit: Näistä toisen olen jo päässyt läpi, toisesta odottelen vielä tuloksia viikon verran. Kummallekin luentokurssille piti viikottain lukea 50-70 sivua artikkeleita, mikä yhteenlaskettuna oli hieman liikaa, varsinkin kun takkusin saksalaisten artikkeleiden kanssa tuntikausia. Englannin kielisten artikkelien kohdalla muistelin lämmöllä IB:tä, kun lukutahti vastasi suomen lukemista, enkä jumittanut yhden artikkelin parissa tuntikausia. Molemmilla kursseilla artikkeleista noin puolet oli englanniksi ja puolet saksaksi, joten ihan mahdoton tehtävä kaikkien lukeminenkaan ei olisi ollut. 

Ruokala
Tästä oon varmaan selittänyt aiemminkin. Mutta pari kuvaa selventää ehkä todellisuutta. On meillä se ruokapuoli ehkä vähän mallikkaammin hoidossa siä kotona...

Pirtelöbaarin voisin kyllä ottaa mukaani

Kirjasto
Oikeastaan täällä aikaansa viettivät aika perusteellisesti "von Anfang an" pari nimeltämainitsematonta vaihtaria, mutta muuten siellä oli aika tyhjää. Kunnes kirjaston tunnelma pikkuhiljaa muuttui kesäkuun loppua kohden. Konstanzin yliopistossa opiskelleen tulisi tietää ainakin seuraavat asiat kirjastosta:

•  ylpeyden aihe: siis se vanha kirjasto, joka asbestin takia on nyt viimeiset miljoona vuotta ollut remontissa ja, jossa on melkeinpä suurin valikoima Saksan yliopistoista. Uusi kunnostettu kirjasto avataan syksyksi. Kuulemma näin sanotaan joka syksy. 

• ei-hiljaisuuden tyyssija: ei, täällä saa läppäriä hakata missä vaan, jutella kavereille ja muuten vaan lompsia ylös alas portaita.

• muista parkkikiekko: kriittistä etenkin kesä/heinäkuussa. Parkkikiekon jättämällä saat poistua paikalta tunniksi eikä kukaan saa heittää kamojasi perimmäiseen nurkkaan. Sen jälkeen ne kyllä kannetaan nopeasti pois alta. Lisäksi ihan turha kuvitella meneväsi paikalle yhdeksän jälkeen ja löytäväsi sieltä paikkaa, jossa opiskella. Kannattaa vaan jäädä kotiin, jos ei ole kahdeksalta paikalla.

• ei laukkuja: ainoa kirjaston hyväksymä laukku on virallinen muovipussi, isompi muovikassi tai läpinäkyvä BIB BAG. Laukut voi jättää ulkopuolelle, joko lattialle tai jos olet ovela ja varaat itsellesi lokeron ennen aamu kahdeksaa, niin sitten sinne. 

Kopiokoneet
Kopiointi ja tulostaminen ansaitsee Konstanzissa ihan oman osionsa. Minkään asian takia (paitsi ehkä ruuan) takia kukaan ei kriiseillyt kesän aikana yhtä paljon kuin tulostamisen kanssa. Yhteydet eivät koskaan toimineet, silloin kun niitä olisi tarvinnut. Ideanahan oli, että saat tulostettavan tiedoston lähetettyä langattomasti johonkin, joten voit sen mistä tahansa tulostimesta tulostaa. Yliopistoa pitkin tuli joskus juostua kolmen eri tietokoneen ja kolmen eri kopiokoneen väliä. Usein kopiokoneen päältä myös saattoi löytyä lappu "epäkunnossa" ja tietokoneillekin sai usein jonottaa. Tulostimia käytettiin myös omilla tunnuksilla ja kopiokortilla, jolle ladattiin rahaa. Toimiessaan varmaan ihan näppärä systeemi.

Muuta

• sekava labyrintti: Alussa seurasin vain kylttejä.
• omituista taidetta: Ilmeisesti sitä enemmän rahallista sponssia, mitä enemmän taidetta.
• yliopistolla oma Biergarten: Avataan kesäksi, yleensä melko täynnä. Tuli testattua pari kertaa.

Kyllä mä oisin täällä voinut vielä opiskeluja jatkaa. Ehkä nyt kielitaidon kehityttyä olisin uskaltanut ottaa osaa saksan kieliseen seminaariin, joista jokaiseen täytyy kirjoittaa essee ja jokaisessa myös pidetään pidempi esitelmä. Keväällä se kuulosti melko vaikealta enkä tiedä olisiko mulla vielä kielitaito riittänyt niin akateemisen tekstin tuottamiseen. Nyt oon kuitenkin tyytyväinen siihen, miten oon päässyt kursseista läpi ja oppinut ihan huikeesti uusia sanoja. Mä vietän nyt mielestäni ihan ansaittua lomaa, kunnes Suomi kutsuu!