Suomen päädyssä ennen vaihtoa hoidettavia asioita oli melko paljon. Haettiin apurahaa, opintotuen muutosta, ilmoitettiin muutosta, hoidettiin vakuutusasioita ja soiteltiin pankkiin. Byrokratiarumba ei kuitenkaan lopu siihen, vaan sama jatkui heti pääsiäisen jälkeen Saksassa.
 |
| Kuvia orientaation sunnuntain exculta Meersburgiin |
En osallistunut yliopiston maksulliselle kielikurssille maaliskuussa, vaan saavuin paikalle vasta orientaatioviikolle huhtikuussa. Lähinnä maaliskuun kurssille saapuu kuitenkin ihmisiä, jotka puhuvat vähemmän saksaa. Aika alusta lähtien orientaation ryhmäjaoista johtuen tuli päädyttyä sellaiseen porukkaan, joka puhuu pääosin saksaa. Toisaalta toivoinkin, että myöhemmällä saapumisajankohdalla olisi vastaava vaikutus. Päädyin kuitenkin kielitestin perusteella siihen ryhmään, joka pääsi selättämään saksalaista byrokratiaa saksaksi.
 |
|
Orientaatioviikolla Konstanzin yliopistossa vaihto-opiskelijan tärkein tehtävä on saapua paikalle ajoissa. Kaikki muu oikeastaan hoituu kuin itsestään. Oikeastaan mitään ei saa tehdä etukäteen valmiiksi, vaan tiistaina paikalle piti saapua kaikkien papereiden kanssa ja niitä ojenneltiinkin loppu viikko eri tuutoreille. Ongelmia ilmeni eniten tapauksissa, joissa joku oli etukäteen yrittänyt hoitaa asioita. Kannatti siis vain uusavuttomasti seurata perässä ja tehdä niin kuin käsketään.
Tuutorit ottivat tarvittavat kopiot, kertoivat kädestä pitäen miten lomakkeet täytetään ja hankkivat vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Hauskaa oli huomata, että jopa syömään mentiin tuutorin opastuksella. Tiukasta aikataulusta johtuen meidän ruokaryhmän oppaan piti kuitenkin lähteä ruokalasta hieman aiemmin, joten jäimme keskenämme syömään valtavat annokset kanaa ja rankalaisia loppuun (voisin loputtomasti kertoa kummallisia huomioita paikallisesta yliopisto ruokalasta!) Lähtiessään hän ei kuitenkaan muistanut kertoa, miten ruokalasta pääsee ulos! Heti ensimmäiseksi siis sai huomata sen, kuinka paljon sitä oikeastaan tukeutuikaan tarjottuun apuun ja tottui siihen. No, uloskäyntiä ei löytynyt ennen seuraavaa päivää, mutta sen sijaan joku ovi, josta pääsi kiertämään ulkokautta.
Saksalaiseen malliin koko homma hoitui siis tehokkaasti, kun opiskelijat oli jaettu pienryhmiin, jotka kiersivät aikataulun mukaan kirjautumassa kaupungin asukkaaksi, kävivät allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja ilmoittautumassa kielikursseille. Tähän mennessä olen oikeastaan vaan allekirjoittanut papereita ja hankkinut prepaid-liittymän puhelimeen. Ainoastaan kaupungin asukkaaksi kirjautuessa virkailija joutui soittelemaan entiseen vaihtokaupunkiini, sillä en kuollaksenikaan muistanut osoitteita, joissa viisi vuotta sitten asuin ja jostakin syystä tieto entisistä asuinpaikoista Saksassa piti kirjata ylös.
Opiskelijoita ohjattiin myös kädestä pitäen ilmoittautumaan yliopiston tarjoamille urheilukursseille. Suosituimmat kurssit täyttyivät alle kahdessa minuutissa, mutta onnistuin kuitenkin nappaamaan itselleni yhden uuden harrastuksen. Olisin halunnut vielä päästä kanootti-kurssille, mutta koska varaussysteemi jostain syystä kaatui mun kohdallani, jäi paikka saamatta. Ei voi mitään! Ainakin täältä löytyy hurjan nättejä lenkkimaastoja, joten
ehkäpä suuntaan sitten ilmaisille lenkkipoluille.
 |
| Vaihtoehtoisesti suuntaan lenkkarit jalassa lähimpään jätskikahvilaan... |
Konstanzin yliopisto hoitikin koko byrokratiarumban paremmin kuin olisin ikinä voinut odottaa. Ei kotiyliopistossa ole tuutoria, joka istuisi esimerkiksi Osuuspankin aulassa iltapäivän ajan ja ottaisi vastaan kaikki saapuvat vaihtarit ja ohjaisi eteenpäin. Kaikki myös pyörii saksalaiseen malliin ajallaan ja täsmällisesti. Jos osaat lukea aikatauluja, kirjoittaa nimesi ja olet ajoissa paikalla, ei saksalaisen byrokratian selättäminen Konstanzin yliopistossa ole ollenkaan vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti