Tschau!

Mun viimeinen raapustelu tänne. Alkaa olla aika viimeiset päivät käsillä, jotenkin vähitellen oon valmistautunut siihen, että lähtö lähenee. Hetken täällä jo näytti siltä, kun oisin just lähdössä. Pakkasin jo toisen laukun valmiiksi, kun sitä olis tarkoitus lähteä kuljettamaan muualle säilöön huomenna. Toisen kanssa testasin, että mahtuuko loput sitten vielä sinne. Samalla vaivalla siivosin vielä oman huoneeni ja alottelin vähän muissa huoneissa. Inhoan näitä viimeisiä päiviä, kun tietää, että kohta lähdetään enkä jaksa keskittyä mihinkään kovinkaan kauaa. Ihan välitilaolo.

Jotenkin tää tavaramäärä on tuplaantunut

Onneksi tälle viimeiselle viikolle on riittänyt paljon tekemistä, koska oisin muuten varmaan tullut hulluksi. Käytiin kaverin kanssa parin päivän reissulla Münchenissä, oon hengaillut pari iltapäivää rannalla, kierrellyt kaupungilla, nähnyt kavereita, käynyt leffassa, ruokkimassa eläimiä Sveitsissä ja eilen lähdettiin porukalla viettään iltaa Meersburgiin. Vähän on tarvinnut välissä hoidella lähtökuvioita, kuten pankkitilin sulkeminen ja kaupungista uloskirjautuminen. Lopun byrokratiarumba alkaa olla ohitse ja voin tietääkseni hyvillä mielin suunnata kohti pohjoista. Tässäpä oikeastaan ihan viime päivien kuulumiset.

Söpöt otukset Kreuzlingenissa

No, mutta kannattiko lähteä vaihtoon Saksaan taas? Kannatti. Pääsin alussa ihan erilailla vauhtiin kielen kanssa, koska oon jo kerran täällä käynyt harjoittelemassa. En tietenkään vieläkään tunne kaikkia maailman sanoja tai välttämättä saa aina selvää dialektista riippuen, mutta pärjään ihan täysin saksaksi ja saan sanottua kaiken haluamani. Jos joku yllättäen juttelee jotain kadulla tai bussipysäkillä, niin pystyn reagoimaan samantien eikä tarvitse jäädä miettimään hetkeksi sitä, mitä toinen juuri sanoi. Konstanzissa hyvä puoli on myös se, että pikkukaupungissa harvemmin kukaan pyrkii vaihtamaan kieltä englanniksi, vaikka huomaavatkin varmasti, etten ole saksalainen. En ainakaan muista asioineeni täällä kertaakaan missään englanniksi.

Kävin yliopistolla loppujen lopuksi myös kaikki kurssini saksaksi. Tällä viikolla sain myös tietää päässeeni kaikista kursseista läpi, joten kyllä mä oon jotain tajunnut luennoilla ja materiaaleja läpi kahlatessani! Erasmus-opiskelijana täällä ei tosiaankaan saanut yhtään helpotusta, vaikka ilmeisesti joissakin yliopistoissa vaihto-opiskelijat saavat hieman anteeksi. Saatiin käyttää tenteissä ainoastaan sanakirjaa, mutta eihän minisanakirjasta mitään alakohtaisia käsitteitä löydy. Sääntö ei kuitenkaan koskenut ainoastaan meitä vaihtareita, vaan kaikkia, joiden äidinkieli oli jokin muu kuin saksa. Onneksi näistä kursseista saa nyt opintopisteetkin kasaan, niin ei mennyt kirjastossakaan istuminen ihan hukkaan.

Eilinen uusintareissu Meersburgiin

Eikä mennyt kesäkään hukkaan, vaikka joku joskus muistaakseni kyselikin, mitenkäs nyt kun kesätyöt jäävät välistä. Totta kai täälläkin on lomailtu, mutta kyllä tästä kesästä on ollut ainakin yhtä paljon hyötyä kuin kesästä töissä. Täällä on tehty vaan erilaisia asioita enkä kadu sitä, että suuntasin Saksaan, jossa lukukaudet pyörivät vähän hupsusti. Ilmeisesti meillä kävi täällä myös tuuri, kun ollaan päästy nauttimaan epätavallisen lämpöisistä kesäsäistä, kun taas Suomessa kesäsäät ovat olleet epätavallisen kylmät. Välillä oli tietysti vähän turhauttavaa istua kirjastossa viimeisten tenttien aikaan, kun ulkona olisi voinut tehdä vaikka mitä.

Vaikka keskelle Eurooppaa suuntasinkin, niin mitään järjetöntä Eurooppatouria en kuitenkaan toteuttanut. Kierreltiin pääosin tässä lähellä osavaltion sisällä tai sitten lähinaapurimaissa. Jokaisen reissun jälkeen oli kuitenkin aina kiva palata takaisin Konstanziin. Täällä oli vaan ihan parasta. Asutaanhan me yhdessä saksalaisten lemppari Saksa-lomakohteessa. Voin siis suositella Konstanzia myös lomakohteeksi, erityisesti kesällä.

Mutta kuten kaikki kahdenviikon etelänlomat, loppuu nämä lukukausivaihdotkin joskus. Nächste Haltestelle on sitten Tampere, joten nähdään pian.

Tässä tämä nyt oli. Danke und tschüss.

Universität Konstanz

Siinäpä se sitten oli. Mun viimeinen yliopistopäivä täällä.

Oon aika vähän kirjoittanut mitään opiskelusta täällä ja yliopistosta ylipäätään. Aluksi se johtui ehkä siitä, että en oikeen osannut sanoa mitään ja kaikki oli vähän hukassa. Nytpä sitä opiskelua täällä ei ole enää ollenkaan jäljellä ja kesälukukausi hurahti hirveää vauhtia ohitse. Ehkä nyt olisi hyvä aika pistää vähän ajatuksia kasaan täkäläisestä korkeakoulusta.

Konstanzilainen arkkitehtuuri

Ensivaikutelma yliopistosta oli aika kamala. Ulkoa se oli harmaa kompleksi, johon sinne tänne oli ujutettu kaikki sateenkaaren värit. Pohjaväri harmaa, tehostevärejä kaikki. Sisätiloissa ei parantunut yhtään, karmeita karvamattokäytäviä, oranssia, keltaista, vihreää...you name it, they have it.

Vaan kuinkas kävikään. Miksi meillä Tampereella on vaan kaikki niin steriiliä ja valkoista? Me tarvitaan kivoja värejä, eikä ne värit niin pahoja ole. Mun lempparinäkymä sisällä on ehdottomasti aulassa olevat värikolmiot. Kun aurinko paistaa niiden läpi, niin lattiaan tulee hauskat eriväriset heijastukset. Väreihin myös tottuu aika nopeasti.

Kurssit
Kävin kaikki kurssini saksaksi ja tällä hetkellä tiedän päässeeni läpi ainakin 3/4. Viimeisen tentin tuloksia odotellaan vielä viikon verran.

• kielikurssit: Lukukauden alussa vaihtarit tekivät kielitestin, jonka jälkeen jokainen kävi henkilökohtaisesti keskustelemassa professorien kanssa siitä, mitä kielikursseja kannattaisi käydä. Alunperin halusin käydä pari B2-tason kurssia, mutta ensimmäiseksi kiellettiin menemästä ja käskettiin valita jotakin C1-tason kursseista. Valitsin kielioppikurssin ja "maatieto"-kurssin. Molemmilla kursseilla meillä oli sama opettaja, ihan mukava tyyppi, mutta opetus oli molemmilla kursseilla melko yksipuolista. Ei koskaan tehty mitään ryhmässä, vaan toisella kurssilla kuunneltiin uutisia ja kopioitiin niitä kuullun mukaan sanasta sanaan hirveetä tahtia. Tehtävä tarkastettiin lopuksi opettajan johdolla toistamalla koko teksti sanasta sanaan ja nimenomaan tässä välissä painotettiin sisällön olevan tärkein. Ristiriitaista. Ja no mitä kielioppikurssilla nyt tehdään. Väännettiin ääneen vuoronperään erilaisia lauseita passiiviin ja ties mille mutkalle. Kielikursseilla et tosiaan varsinaisesti tutustunut muihin ihmisiin, en muista edelleenkään varmaan puolien nimiä.
• luentokurssit: Näistä toisen olen jo päässyt läpi, toisesta odottelen vielä tuloksia viikon verran. Kummallekin luentokurssille piti viikottain lukea 50-70 sivua artikkeleita, mikä yhteenlaskettuna oli hieman liikaa, varsinkin kun takkusin saksalaisten artikkeleiden kanssa tuntikausia. Englannin kielisten artikkelien kohdalla muistelin lämmöllä IB:tä, kun lukutahti vastasi suomen lukemista, enkä jumittanut yhden artikkelin parissa tuntikausia. Molemmilla kursseilla artikkeleista noin puolet oli englanniksi ja puolet saksaksi, joten ihan mahdoton tehtävä kaikkien lukeminenkaan ei olisi ollut. 

Ruokala
Tästä oon varmaan selittänyt aiemminkin. Mutta pari kuvaa selventää ehkä todellisuutta. On meillä se ruokapuoli ehkä vähän mallikkaammin hoidossa siä kotona...

Pirtelöbaarin voisin kyllä ottaa mukaani

Kirjasto
Oikeastaan täällä aikaansa viettivät aika perusteellisesti "von Anfang an" pari nimeltämainitsematonta vaihtaria, mutta muuten siellä oli aika tyhjää. Kunnes kirjaston tunnelma pikkuhiljaa muuttui kesäkuun loppua kohden. Konstanzin yliopistossa opiskelleen tulisi tietää ainakin seuraavat asiat kirjastosta:

•  ylpeyden aihe: siis se vanha kirjasto, joka asbestin takia on nyt viimeiset miljoona vuotta ollut remontissa ja, jossa on melkeinpä suurin valikoima Saksan yliopistoista. Uusi kunnostettu kirjasto avataan syksyksi. Kuulemma näin sanotaan joka syksy. 

• ei-hiljaisuuden tyyssija: ei, täällä saa läppäriä hakata missä vaan, jutella kavereille ja muuten vaan lompsia ylös alas portaita.

• muista parkkikiekko: kriittistä etenkin kesä/heinäkuussa. Parkkikiekon jättämällä saat poistua paikalta tunniksi eikä kukaan saa heittää kamojasi perimmäiseen nurkkaan. Sen jälkeen ne kyllä kannetaan nopeasti pois alta. Lisäksi ihan turha kuvitella meneväsi paikalle yhdeksän jälkeen ja löytäväsi sieltä paikkaa, jossa opiskella. Kannattaa vaan jäädä kotiin, jos ei ole kahdeksalta paikalla.

• ei laukkuja: ainoa kirjaston hyväksymä laukku on virallinen muovipussi, isompi muovikassi tai läpinäkyvä BIB BAG. Laukut voi jättää ulkopuolelle, joko lattialle tai jos olet ovela ja varaat itsellesi lokeron ennen aamu kahdeksaa, niin sitten sinne. 

Kopiokoneet
Kopiointi ja tulostaminen ansaitsee Konstanzissa ihan oman osionsa. Minkään asian takia (paitsi ehkä ruuan) takia kukaan ei kriiseillyt kesän aikana yhtä paljon kuin tulostamisen kanssa. Yhteydet eivät koskaan toimineet, silloin kun niitä olisi tarvinnut. Ideanahan oli, että saat tulostettavan tiedoston lähetettyä langattomasti johonkin, joten voit sen mistä tahansa tulostimesta tulostaa. Yliopistoa pitkin tuli joskus juostua kolmen eri tietokoneen ja kolmen eri kopiokoneen väliä. Usein kopiokoneen päältä myös saattoi löytyä lappu "epäkunnossa" ja tietokoneillekin sai usein jonottaa. Tulostimia käytettiin myös omilla tunnuksilla ja kopiokortilla, jolle ladattiin rahaa. Toimiessaan varmaan ihan näppärä systeemi.

Muuta

• sekava labyrintti: Alussa seurasin vain kylttejä.
• omituista taidetta: Ilmeisesti sitä enemmän rahallista sponssia, mitä enemmän taidetta.
• yliopistolla oma Biergarten: Avataan kesäksi, yleensä melko täynnä. Tuli testattua pari kertaa.

Kyllä mä oisin täällä voinut vielä opiskeluja jatkaa. Ehkä nyt kielitaidon kehityttyä olisin uskaltanut ottaa osaa saksan kieliseen seminaariin, joista jokaiseen täytyy kirjoittaa essee ja jokaisessa myös pidetään pidempi esitelmä. Keväällä se kuulosti melko vaikealta enkä tiedä olisiko mulla vielä kielitaito riittänyt niin akateemisen tekstin tuottamiseen. Nyt oon kuitenkin tyytyväinen siihen, miten oon päässyt kursseista läpi ja oppinut ihan huikeesti uusia sanoja. Mä vietän nyt mielestäni ihan ansaittua lomaa, kunnes Suomi kutsuu!

Sitä kesää Konstanzissa

En epäile hetkeäkään, miksi Konstanz on yksi suosituimmista kesäkohteista saksalaisten keskuudessa. Keksisin ainakin sata syytä. Vaihdosta täällä jää ainakin säiden puolesta ihanat muistot. Puolentoista viikon helleaallosta selvittiin, vaikka Saksaan iskikin 40-asteen helteet. Konstanzissa oli onneksi pahimmillaan vain 37 astetta, jolloin tunnustan paenneeni ilmastoituun kirjastoon. Kyllä, jopa lauantaina ja sunnuntaina. Onneksi suurin osa vaihtarikavereista asuu myös tässä joen varressa, joten useampana iltana tuli poikettua vielä uimassa porukalla. On tässä onneksi opiskelujen ohessa ehditty vähän muutakin.

Viime viikolla meillä oli vielä yliopiston järjestämä Bodensee-risteily. Risteilyssä ei ollut mitään vikaa eikä varmaan saisi valittaa, mutta se sää! Kaksi ja puoli tuntia istuttiin laivassa, jossa lämpötila oli kuin saunassa eikä se ulkopuolella ollut ainakaan yhtään sen parempi. Tuulta ei nimittäin ollut ollenkaan, joten ilma seisoi ja oli paahtavaa. Alla olevassa kuvassa ohitettiin lähellä sijaitseva pyöräsilta, josta ihmiset hyppivät alas Seerheiniin. Touhu vaikuttaa vähän hullulta, varsinkin, kun joku kesä ilmeisesti joku heittää henkensä hommassa. Mutta eipä sitä mitenkään kontrolloida ja joen rannassa istuessa huomaa kyllä, että koko ajan joku on tulossa sillalta alas.

Muutamana päivänä ollaan myös oltu opiskelemassa rannalla. Aina pari sivua eteenpäin artikkelia ja sitten taas uimaan. Sain ihan kiitettävästi luettua myös rannallakin, vaikka opiskelutahti kirjastossa on ehkä vähän vauhdikkaampi. Alla otetut kuvat on otettu Hörnlessä alkukesästä. Siellä on tullut käytyä siis useampaan kertaan ja ihan varmasti sinne suunnataan useasti vielä torstain viimeisen tentin jälkeenkin.

Tuli kyllä valittua ihan huikea vaihtokohde ja enää ei edes harmita se, että tämän vuoden "loma" jää lyhyeksi enkä pääse nauttimaan Suomen kesästä. Suomesta kaipaankin ehkä tällä hetkellä mökkiä ja kesäistä Tamperetta - ja tietty kavereita! Ei täällä kuitenkaan oo ehtinyt koti-ikävää potea ja jos olisi, niin sitä olisi helpottanut suomalaiset kokkailut. Päätettiin, että leivottaisiin porukalla karjalanpiirakoita ja paistettaisiin jälkkäriksi lättyjä. Ihan kaikki meidän ulkomaalaiset vieraat ei päässeet paikalle, mikä oli tosi harmi, mutta hauskaa oli silti. Voin myös myöntää, että piti tulla Saksaan asti, että pääsin tekemään karjalanpiirakoita. En ole varmaan koskaan tehnyt näitä itse, mutta osaavampien neuvoilla näistä tuli tosi hyviä.

Vaikka Konstanz onkin Saksan mittakaavassa pieni kaupunki, niin täällä on kyllä riittänyt tekemistä vaikka kuinka. Nyt oikeastaan ihan lopussa on halunnutkin vaan viettää aikaa täällä ja nauttia hyvistä säistä. Tosin vielä tenttien jälkeen on tiedossa vihdoinkin se reissu Müncheniin. Konstanzista jää kyllä ihan huikeat muistot. Ei varmastikaan tule toista samanlaista kesää eteen ihan heti

Aika paljon juttuja jää tekemättä, mistä alunperin ollaan puhuttu. Aika menee liian nopeasti ja ottaisin ihan mielelläni vaikka muutaman tunnin lisää päiviin. Tai pari päivää viikkoon. Nyt lopussa tentteihin opiskelukin vie ihan kiitettävästi aikaa. Täällä on kyllä huomannut myös paljon eroja opiskelutavoissa suomalaisten ja saksalaisten välillä. Mielikuvaksi on jäänyt se, että täällä hommia tehdään paljon enemmän ja kurssissa ei pysy mukana ellei joka viikolle lue annettuja artikkeleita. Luentoihin kuuluu myös aina tutoriaalit ja näihin extrahommaa, kuten esitelmiä. Oon kyllä tykännyt opiskelusta täällä, vaikka tässä onkin tekemistä ollut. Aika ylpeä oon myös siitä, etten ottanut ainoatakaan kurssia englanniksi.

Jotain saksalaista: käytiin poikkeaan Biergartenissa

Harmillinen juttu tässä vaihdossa on tietenkin se, että se loppuu joskus. Ensi viikko on viimeinen yliopisto viikko ja sitten vietän vielä pari viikkoa Saksassa, ennen kuin palaan takaisin Suomeen. Ensi viikolla lähtee myös ensimmäiset kaverit kotiin, joten ollaan yritetty ottaa vielä kaikki irti ja hengailtu mahdollisimman paljon. Tosi outoa, että koko kevät ja kesä on mennyt näin nopeasti, enkä vielä haluais lähettää näitä ihmisiä kotimatkalle. 

Lähtövalmisteluiltakaan en oo enää säästynyt, sillä Hausmeister kävi viime viikolla tekemässä ensimmäisen tarkastuksen meidän solun yhteisiin tiloihin ja mun huoneeseen. Sanomista tuli ainoastaan "kielletyistä huonekaluista", koska Seezeit ei salli mitään omia huonekaluja huoneissa tai yhteisissä tiloissa. Meillä sen sijaan on sohva ja yksi kämppiksen kaappi aulassa. Niistä täytyisi kuulemma hankkiutua eroon, mutta onneksi kumpikaan ei ole mun lähdön kannalta ongelma. Mun saapumispapereissa nimittäin lukee, että sohva oli täällä ennen mua. Sain myös samalla huomautettua meidän kylppärin lampusta, joka paloi kaks viikkoa sitten. Ilmoitettiin siitä jo aiemmin, mutta nyt se saatiin vasta vaihdettua. No, se kävi nopammin kun meidän kuukauden verran rikki olleen vessan korjaaminen.

Piknik am Seerhein (taustalla mun lukaali!)

Kesäisiä terveisiä täältä sinne Suomeen ja pian mäkin suuntaan kohti pohjoista!

Bussilla pohjoiseen: Berliini

Hip hei! Täällä tentteihin lukemisen ja ikkunanpesun lomassa on hyvä pitää tauko ja päivitellä kuulumisia. Viime viikko meni reissatessa, enkä yliopistolla ehtinyt käymään, kun maanantaina ja keskiviikkona aamulla. Tiistaina 23.6 meillä oli yliopiston järjestämä excu Strassburgiin, jossa päästiin vierailemaan Euroopan neuvostossa. Nähtiin Ban Ki-moon'kin lyhyesti. Iltapäivä kierreltiin aurinkoisessa Strassburgissa ja sateen alkaessa syöksyttiin sisätiloihin syömään Flammkuchenia. Illalla palattiin jo kuitenkin takaisin Konstanziin, joten kyseessä oli aika lyhyt Ranskan reissu.

Seuraavana päivänä ehdin aamulla poikkeamaan tutoriaalissa ja sitten palailinkin kotiin pakkailemaan. Illalla lähdettin nimittäin kaverin kanssa kohti Berliiniä. Tarkoitus oli mennä moikkaamaan yhteistä saksalaista tuttua ja samaan reissuun onnistuin yhdistään vielä mun vanhan vaihtarikaverinkin moikkaamisen. Olihan siitä aikalailla viis vuotta, kun oltiin jälkimmäisen kanssa viimeksi nähty.

Sen tarkempia suunnitelmia meillä ei oikeastaan ollut. Niitä lähdettiin sitten sitä mukaa keksimään, kun Berliiniin päästiin. Konstanzista halvin vaihtoehto oli bussi, jolla yhdensuuntaisen matkan saa vähän vajaalla 30 eurolla. Ainoa miinuspuoli on matkan kesto: 12 tuntia. Menomatkalla istuttiin bussissa yön yli ja paluumatkassa meni koko sunnuntaipäivä. En oikeen osaa sanoa kumpi oli parempi, koska molemmat matkat meni yllättävän nopeasti. Tärkeintä valinnassa oli kuitenkin sen halpa hinta. Majoituskin saatiin kaverin kautta järjestymään, joten siihenkään ei tällä reissulla tarvinnut uhrata euroja.

Reissussa oli ihan huippua ja ehdittiin me yhtenä päivänä tsekkailla vähän turistinähtävyyksiäkin, vaikka suurin osa ajasta meni tuttujen kanssa hengatessa tai ruokapaikkaa etsiessä. Löydettiin koko ajan toinen toistaan parempia paikkoja, enkä osaa sanoa mikä oli kaikista paras. Ainoaksi ohjeeksi saatiin kavereilta, että pysykää poissa keskustasta. Suunnattiin aika usein Warschauer Strassen suuntaan, mutta käytiin myös poikkeen Prenzlauerbergissä, vegebrunssilla Neuköllnissä ja vikana iltana saatiin meidät majoittaneelta saksalaiselta vinkki etsiä Crêperie Manouche Kreuzbergistä. Viimeinen paikka näytti todella epäilyttävältä, mutta kannatti astua sisään kellariin. Ruoka oli namia ja paikan sisustus hyvin omintakeinen. Pelättiin esimerkiksi koko ajan sitä, että meidän tuolit romahtaa alta. 

Mutta niistä turistinähtävyyksistä! Niistä ehdittiin tsekkaamaan matkalla Alexanderplatzilta Reichstagille. Mitä siinä matkalla nyt oli; Fernsehturm, yliopistoo, tuomiokirkkoa ja Brandenburger tor. Päädyttiin lopulta Saksan parlamenttirakennukselle, Reichstagille, johon meidän kaveri oli varannut meille ajan. Oon aikasemminkin käynyt kiertämässä kyseisen rakennuksen ja samaltahan se näytti, kun viimeksikin. Muistaakseni kuitenkin päästiin viimeksi kiertään vähän enemmän ympäriinsä, mutta silloin meillä olikin joku opas mukana.

 

Lauantaina brunssin jälkeen käytiin myös katsomassa muutaman tunnin ajan Berliinin Pride'a. En tiedä kuinka kauan se ylipäätään jatkui, mutta kahden tunnin jälkeen juostiin kulkueen läpi KaDeWe:en ja pyörittiin ihmettelemässä sitä reilun tunnin verran. Löydettiin mm. paljon Iittalaa ja muumimukeja! Kun päästiin takaisin ulos kadulle jatkui kulkue edelleen eikä sille näkynyt loppua.

Siinäpä se viikko sitten menikin. Olin sunnuntaina illalla yhdentoista jälkeen kotona ja painuin saman tien nukkumaan. Siitä sitten lähtikin taas uusi viikko käyntiin maanantaina tutoriaalissa, jossa muistuteltiin aina vaan lähestyvästä tentistä. Kielikursseista ensimmäisen tentti oli myös maanantaina iltapäivällä ja luulen, ettei sen kurssin kanssa tuu olemaan mitään ongelmia, vaikka tentti ihan typerä olikin. Mutta ehkä kirjoittelen myöhemmin vielä yliopistokokemuksista. Ellen sitten vajaan kahden viikon päästä halua vaan unohtaa koko rakennusta ja lomailla rauhassa viimeisiä viikkoja.

Juhannus Saksassa

Saksassa ei edelleenkään ymmärretä juhannuksen päälle, joten ei oletettu, että täällä tapahtuisi mitään sen kummempaa. Päätettiin kuitenkin yhdistää kaverin juhannukselle osunut syntymäpäivä ja pohjoinen keskikesän juhla. Perinteinen juhannussää sattui myös Konstanzin ylle ja vaikka välillä päästiinkin nauttimaan auringonpaisteesta, niin pääasiassa taivaalta tuli ihan vettä. Onneksi meillä kävi kuitenkin suhteellisen hyvä tuuri ja päästiin grillaamaan ilman sadetta.

Perjantaina juhlittiin ensin syntymäpäiväsankaria ja vuokrattiin Konzilin edustalta polkuvene tunniksi. Lähdettiinkin polkemaan sillä Bodenseelle, vaikka yläpuolella tummat pilvet enteilivät sadetta. Otettiin senkin uhalla katokseton polkuvene ja eihän siellä mitään satanut. Aurinkokin paistoi loppua kohti. Polkuvenereissulla meitä olikin pelkkiä suomalaisia paikalla, kun jostain syystä kukaan muu ei päässyt paikalle. No juhannuksen pakollinen venereissukin tuli samalla suoritettua.

Bodenseeta pitkin päästiin ylittämään polkuveneellä myös raja Sveitsiin. Enpä oo ennen mennyt toiseen maahan polkuveneellä. Mutta ei meistä kukaan mitään välittänytkään.

Rajalla

Illaksi synttärisankari oli hommanut meille ihan huikeat eväät ja leiponut tajuttoman hyvää suklaajuustokakkua. Onneksi omat synttärit on vasta syksymmällä edessä, niin ei tarvitse koittaa peitota näitä järjestelyitä. Kiitos siis kakusta ja kaikesta!

Tarkoituksena oli ensin jatkaa iltaa grillailun merkeissä rannalla, mutta valitettavasti yllä olevan herkkupöydän jälkeen kukaan ei enää voinutkaan ajatella ruokaa. Päätettiin kuitenkin jatkaa hengailua Bismarckturmilla, koska ulkona ei ollut kovin kylmä. Käytiin matkalla vielä katsomassa yhden ruotsalaisen opiskelijakämpän parvekkeelle kyhäämä Midsommerstång.

Lauantaina meillä oli vuorossa Erasmus excursio. Lähdettiin aamulla junalla Reichenauhin ja päästiin kanotoimaan n. kymmenen hengen kanooteilla saarta ympäri. Ei tosin voitu kiertää ihan koko saarta kovan tuulen ja aallokon takia, mutta hauskaa oli! Tältä reissulta mulla ei valitettavasti ole yhtään kuvia, koska kaikkien kameroita ei kanoottiin pakattu mukaan. Saaren toisella puolella pidettiin evästauko ja iltapäivällä palattiin takaisin Konstanziin.

Kotioven sulkeuduttua ulkona alkoikin sitten kaatosade ja vähän epäiltiin, päästäänkö grillaamaan ollenkaan. Oltiin nimittäin sovittu, että nähdään sovitulla paikalla kuudelta. Hirvittävän säätämisen jälkeen päästiin kuin päästiinkin grillaamaan, sade loppui seitsemältä ja saatiin grillikin lainaan. 

Päädyttiin loppujen lopuksi grillaamaan näinkin lähelle yliopistoa. Kukapa ei haluaisi viettää vapaa-aikaansa näissä maisemissa. Meillä tosiaan oli lainassa myös ihan oikean näköinen grilli, eikä grillattu vain kolmen euron piknik-grillillä, mutta ihan hyvin sekin toimi. Ainakin täytettyihin herkkusieniin. Grillauspuitteet ei ehkä olleet ihan samalla tasolla, kun yleensä tähän aikaan vuodesta mökillä. Kaksi muovilusikkaa apuvälineinä toimi kuitenkin ihan hyvin. Ruokaakin oli taas ihan tarpeeksi, koska oltiin varmaan ajateltu, että ruokitaan koko naapurusto samalla.

Sunnuntaiaamuna oli tarkoitus jatkaa vielä venelinjalla ja lähteä purjehtimaan, mutta meille varattu aika oli jotenkin onnistuttu sotkemaan, joten ei sitten päästykään. Ihan hirveästi ei tosin harmittanut, sillä taivaalta tuli sunnuntaiaamuna ihan kiitettävästi vettä, joten lohdutus-kakkukahvit kapungilla kelpasivat ihan hyvin. Tarkoitus on kuitenkin yrittää kahden viikon päästä uudestaan vähän paremmalla onnella.

Tälläinen juhannus tällä kertaa. Sunnuntai-iltana valmistelin vielä viimeisen esitelmän kuntoon ja tänään sain pidettyä viimeisenkin esitelmän pois alta. Meni ihan yllätävänkin hyvin, vaikka saksaksi selitettynä strategisisista liiketoimintamalleista saa ihan yllättävän hankalia. Toivottavasti muutkin ymmärsi, mitä siellä edessä höpisin. Tentitkin alkaa pikkuhiljaa lähestyä ja pitäisi jo vähän orientoitua kertaamaan lukukauden aikana käytyjä asioita, mutta tälle viikolle osuu vähän turhan monta reissua. Mutta ehkä voin ihan hetken hengähtää esitelmistä selviämisen kunniaksi.

Tourists don't know where they've been, travelers don't know where they are going: kolmen maan vaellus

Otsikko osuu aika kohdalleen muutamaan viime reissuun. Ollaan aina aika turisteja ja aina ei ihan tiedetä missä ollaan, mutta aina ei myöskään tiedetä mihin ollaan matkalla. En tiedä mitä ylläolevien kombinaatiosta pitäisi ajatella, mutta ainakin siitä syntyy hyviä muistoja ja hauskoja tarinoita.

Muutama viikko sitten meillä oli kolmen maan vaellus, mutta ehkä tässä tapauksessa ei kannata puhua vaelluksesta. Kolme maata kylläkin, jos Saksaa ei lasketa mukaan. Ainakin puolet meille markkinoidun ekskursion sisällöstä toteutui.

Täällä on pääsääntöisesti kaikki aina ihan minuutilleen ja nappiin organisoitu, mutta matkustellessa nyt tulee aina vähän kaikkea matkan varrella eteen. Lähdettiin kolmen maan vaellukselle bussilla, sillä tarkoituksena oli kävellä Liechtensteinista Itävaltaan tai toisinpäin, en oo ihan varma enää. Matkalla piti kuitenkin ensin poiketa Sveitsiin johonkin keskiaikaiseen kylään, joka oli Unescon suojelukohde ja jossa asui vielä 60 ihmistä.

Vaduzin linna

Ei kuitenkaan koskaan päästy paikalle. Heräsin nimittäin seuraavan kerran jostain Itävallasta. Mietin eka mahdollista kiertoreittiä, mutta loppujen lopuksi ymmärrettiin, että tässä ei nyt olla menossa sinne kylään, kun ylitettiin Liechtensteinin raja. Ylös, ulos ja ihmettelemään Vaduzia siis. Kukaan ei oikeen kertonut, että mitä tapahtui sille kylälle, nukuinko ehkä mahdollisesti ohi sen kylän, mutta ei Vaduzissa ollut mitään valittamista.

Vaduz - Liechtenstein

Eihän näiden vuorien välissä voinut valittaa. Siinä ne oli edessä ja takana. Oli hauskaa käydä pyörähtämässä Liechtensteinissa, koska siellä on oo vielä ikinä poikennut. Hallituksessa on kuulemma 5 ihmistä, ellen ihan väärin kuullut. Lompakostakin löytyi vielä sveitsin frangeja, joten päästiin ostamaan postikortteja ja yhden semmoisen ehdinkin kiireessä laittaa kohti koti-Suomea. Hätäpäissäni en kyllä muistanut kuin kotiosoitteen - sori!

Vaduzissa kiivettiin myös ylös linnalle, johon ei päässyt käymään, koska siellä edelleen asutaan. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta aurinko paistoi jälleen pilvettömältä taivaalta, joten aika tuskaiselta se ylös kiipeily kuitenkin tuntui. Hirveästi meillä ei ollut aikaa (eikä Vaduz niin iso paikka edes ollut), ennen kuin suunnattiin taas takaisin ilmastoituun bussiin, jolla matkaa piti taittaa viisi minuuttia grillipaikalle.

Heräsin tuntia myöhemmin siihen, että istuttiin edellen bussissa ja oltiin taas Itävallassa. Tässä vaiheessa mietittiin taas, mikä on jutun juoni. Ei sillä mitään, mutta grillipaikan piti olla Liechtensteinissa. Bussi kääntyi jollekin sivukadulle ja yhtäkkiä se olikin jumissa. Edessä oli pieni tunneli pyöräliikenteelle ja vasemmalla pyöräsilta joen yli. Bussia ei voinut kääntää. Neuvokas kuski kuitenkin ajoi pyöräsillalle ja mä olin ihan varma, että se koko kyhäelmä romahtaa alta ja bussi putoaa jokeen. Päästiin kuitenkin yli, mutta toiselta puolelta ei päässytkään ajamaan kadulle, koska siellä oli ketjut edessä. Ajettiin siis takaisin pyöräsillalle. Tässä vaiheessa olin aika varma, että nyt se on menoa alas. No ei onneksi.

Jossakin Itävallassa

Loppujen lopuksi löydettiin grillipaikka, jonne lähdettiin kiipeämään mäkeä ylös. Osalla oli mukana grillihiilisäkkejä ja grillattavaa, meillä oli mukana lähinnä leipää ja vettä. Päästiin grillipaikalle mäkeä ylös metsän läpi ja se oli suljettu. Työmaa. Pääsy kielletty. Suurelta osalta, myös allekirjoittaneelta, alkoi loppua huumori. Lähinnä varmaan sen takia, koska aamupalasta oli ikuisuus ja sen jälkeen oltiin syöty vaan jätskit itävaltalaisen pikkukylän Sparin parkkipaikalla. Näky sekin. 

Osa kiipeili aidan yli työmalle, maata lähti valumaan alas ja vaihtoehdoiksi jäi 

a) jyrkkää rinnettä ylös kapuaminen 

b) takaisin kääntyminen. 

Ei kuitenkaan haluttu riskeerata 50 Erasmus-vaihtariparan henkiä, joten ihan syystäkin käännyttiin takaisin. Lähdettiin etsimään toista grillipaikkaa. Vaikka todennäiköisyydet sille, että jostain metsästä löytyy toinen grillipaikka, olivat aika pienet.

Tämmönen kiipeilyreitti grillipaikalle

Käveltiin ehkä muutama sata metriä ja tultiin jonkun majatalon pihaan. Romahdettiin alas eikä suostuttu enää liikkumaan eteenpäin. Ei saatu majatalosta lupaa käyttää niiden grillipaikkaa, mutta saatiin lupa jäädä siihen piknikille. Grillihiilen kantajat olivat itse aika hiilenä tästä käännöksestä, mutta suurimmalla osalla ei ollut mitään grillattavaa mukana, joten ihan tyytyväisinä syötiin sämpylöitä ja banaaneita ties missä. Jossain Itävallassa. Jossain niityllä.

Päästiin ehjinä kotiin loppujen lopuksi ja edelleen jaksaa naurattaa koko reissu. Sinne kylään ei koskaan päästy, koskaan ei sitä grillipaikan etsintää enempää vaellettu eikä grillattu, mutta naurettiin, pidettiin iso piknik, jonka seassa juoksi ahne berninpaimenkoira ja nautittiin hyvästä säästä. Ikinä ei tiedä mitä matkalla tulee vastaan, mutta siinä se juju ehkä onkin.

Nälkäinen haukku

Itse asiassa voisin lopettaa tän vielä laimeella lainauksella, nyt kun kerran alotinkin.

Not all those who wander are lost.

Paitsi ehkä 50 Erasmus-vaihtaria exculla.

Arki on

Edellisen kirjoittelun jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Ensinnäkin täällä satoi varmaan kaksi viikkoa putkeen. Mikä masensi. Koska Suomessa tuntui olevan melkein yhtä lämpöistä kuin täällä. Sitten mentiinkin taas reilu viikko takaperin äärilaidasta toiseen ja edelleen huidellaan +30 asteen helteissä. Ihana kamala aamuaurinko on paistanut viikon verran huoneeseeni ja kuuden jälkeen ei hirveästi nukuta. Satuin myös sairastumaan ekan kerran koko vaihtolukukauden aikana ja hirveän positiivisia ajatuksia ei liikkunut päässä, kun ulkona asteita oli lähemmäs kolmekymmentä ja olo oli hirveä. Onneksi pikkuhiljaa alkaa olemaan taas normaali olo ja kaktus kurkusta on kadonnut. Ennen koko sairastumisprosessia ja helteitä käytiin kuitenkin lenkillä Bodenseen rannassa oltiin sitä mieltä, että ei tää voi olla totta. Täällä me asutaan ihan lomamaisemissa vielä kesän loppuun asti. Arki on siis aika juhlaa, mutta välillä myös sitä kirjaston ja luentosalien tuolien kuluttamista. Ja nenän irti niistämistä.

Heti, kun aurinko palasi takaisin, on mulla ollut paljon enemmän energiaa. Aika on mennyt ihan hujauksessa. Lukuisat juhlapyhät on järjestäneet useammalle viikolle pitkän viikonlopun, joten aikaa on ollut tehdä vaikka mitä. Pari viikkoa takaperin pääsin myös aloittamaan kanoottikurssin, jota jännäsin etukäteen. Oikeastaan vaan sen takia, että kanoottikokemusta mulla on aika nolla ja olin ihan yksin menossa paikalle. Elossa edelleen ja oon sitä mieltä, että onneksi menin ja ilmottauduin!

Kanoottikurssilta mulla ei oo mitään kuvamateriaalia, mut tähän väliin voi luoda mielikuvan kaatosateesta ja kaks tuntia kajakissa istuneesta tyypistä. Olin kurssin ainoa ei-saksalainen ja muut repivät hurjasti iloa mun nimen lausumisesta. Se kuulemma lausutaan hassusti, sanon A:t hassusti, montako L:ää voi nimessä olla...

En hirveästi tiennyt tiennyt mitään kanooteista ja kajakeista tai melomisesta ylipäätänsä, kun menin kurssille. Muut kuitenkin neuvoi mua heti kaikessa ja siellä mä konttasin maassa säätelemässä kajakin penkkiä saamieni ohjeiden perusteella pää jossain kajakin uumenissa. Selvisin kuitenkin vesille ja siinäpä sitten läiskyttelin eteenpäin pari tuntia. Valitsin kursseista peliorientoituneemman, joten me pelataan kajakeissa kaikkia hulluja pelejä. Meininki oli vähän kuin törmäilyautoissa.

Kurssilla on myös pariin otteeseen päästy harjoittelemaan kaatumista kajakilla ja sieltä pelastautumista. Kaikkeen sitä ryhtyykin, kun istuu kajakissa pää Bodenseen pohjaa kohti ja odottaa, että joku kääntää kajakin taas ylös. Toisella kerralla kajakista piti sukeltaa ulos, joten ihan takuulla joka ikinen kastui aivan läpimäräksi. Viimeisimpänä temppuna kajakit keikattiin ympäri ja sitten odoteltiin muita kajakkeja lähistölle ja heiluteltiin käsiä veden päällä. Näky oli varmaan mielenkiintoinen, mutta toisen tyypin kajakin sattuessa viereen (toivottavasti nopeammin kuin happi loppuu) piti oma kajakki kääntää takaisin ympäri lantioliikkeellä ja käsillä toisella kajakista tukea ottaen. Mutta ihan huippu kurssi ja kaikki saksalaiset oli tosi mukavia ja puheliaita - pääsin heti mukaan juttuun!

Vaella mokkapalat repussa

Viime viikot on muutenkin menneet aika urheilullisissa merkeissä. Ollaan ehditty porukalla lenkille ja yhdeksi iltapäiväksi Thermeen. Therme on kylpylä/maauimala, johon kaupungin uudet asukkaat saavat ilmaislipun rekisteröitymisen jälkeen. Pakkohan se oli käydä testaamassa. Onneksi aurinkoisella säällä ei tarvinnut jäädä sisätiloihin kylpylään vaan päästiin ulos altaille. Ihan ilmaisella rannallakin on vietetty useampi tunti ja Bodenseenkin vesi on lämminnyt hurjasti. Siellä onkin tullut uitua useampaan otteeseen viime viikon aikana; kajakin kanssa ja ilman.

Bildstein @Schluchtsee

Aiemmin mainitsemani kanoottikurssin lisäksi valitsin huhtikuun alussa toiseksi urheiluharrastukseksi Thaebon, jota on kerran viikossa. En vieläkään tiedä, miten kuvailisin sitä, mutta ainakin siellä on hauskaa ja tulee hiki. Semmosta mitä lie. En osaa kyllä kuvata sitä yhtään mitenkään, mutta se pitää kiireisenä torstai-iltaisin.

Viime sunnuntaina suunnattiin vielä kaverin toiveesta synttäri-vaellukselle Schwarzwaldiin. Sen takia mukana repuissa kulkikin mokkapaloja ja niillehän nyt osalle kävi niinkuin kuvista näkyy - vähän hupsusti. Hyvältä ne kumminkin maistui! Kierrettiin vähän reilu 15 km reitti Schluchtseen ympäristössä ja kiipeiltiin sekä näköalatorniin, että korkealle kalliolle. Lopuksi laskeuduttiin rantaan ja käveltiin Aha'sta vielä takaisin Schluchtseen asemalle. Toivottavasti synttärisankarilla oli vähintään yhtä hauska päivä, kun meillä vierailla. Kaikki kulutetut kalorit kyllä syötiin ainakin tuplana takasin, kun synttärisankari oli itse järkännyt vielä tortilla-kutsut ja leiponut Schwarzwälder Kirschtortea jälkkäriksi!

Mutta vielä parisen kuukautta jäljellä tätä reissua. Tulevaisuuteenkin on suunnitteilla vaikka mitä: uutta maavierailua ja paluu vanhaan tuttuun Berliiniin! Näistä reissuista kumminkin myöhemmin - Gute Nacht!