Reissussa taas: Stuttgart

Koska lauantaisin tuntuu siltä, että puolet sveitsiläisistä vyöryy rajan yli Konstanziin ostoksille, päätettiin me taas lähteä reissuun. Koko reissukin oli aika ex tempore suunniteltu: tajuttiin joskus loppuviikosta, että viikonlopulle ei ollut vielä mitään luvassa ja Konstanzissakin piti sataa. Kerättiin sitten vaan kiva porukka kasaan ja ostettiin jälleen Baden-Württemberg-Ticketit, joten loppujen lopuksi koko päivän kaikki junamatkat, metrot ja ratikat maksoivat 9,50 €/naama. Ei mikään paha hinta, varsinkin kun suuntana meillä oli Stuttgart.

Jos Google Mapsiin on luottamista, niin suurinpiirtein tällaista reittiä juna kulki.

Stuttgart sijaitsee vähän vajaa 200 km Konstanzista pohjoiseen ja junalla siirtyminen kesti noin kolme tuntia. Stuttgartin kaupungin nettisivujen mukaan kaupungissa asuu tällä hetkellä vähän vajaa 600 000 ihmistä, joten Konstanzin 80 000 verrattuna kyseessä oli melko iso kaupunki. Päivävierailulla ei tietenkään ehditty näkemään kuin murto-osa kaupungista, mutta eiköhän tännekin vielä ehditä kesän aikana toistekin. Junassa matkasuunnitelmatkin muuttuivat vähän, kun huomattiin, että koko junavaunu oli täynnä ihmisiä pukeutuneina dirndl'eihin ja lederhoseihin - jotain jännää oli siis tapahtumassa jossakin!

Ihmiset dirndl'eissa ja lederhoseneissa hyppäsivätkin junasta pois Stuttgartissa, kuten mekin. Aluksi me kuitenkin kierreltiin vähän ympäri Stuttgartin keskustaa. Mikäli shoppailu kiinnostaa, kannattaa suunnata Königstrasselle, josta löytyy vaikka mitä. Oikeastaan kaiken muun paitsi Primarkin löytää tältä kadulta. Königstrassella ei siis erityisemmin ollut jännempää kuvattavaa ja katseltavaa ellei sitten halunnut ikuistaa mäkkäriä ja H&M:ää kummempaa. Onneksi matkaporukasta yksi tiesi, että jos otetaan U-Bahn numero 15 Heumadenin suuntaan, niin ylhäältä näkisi kaupungin paljon paremmin.

Sinnehän me suunnattiin keskustassa pyörimisen ja Schlossgartenin jälkeen. Ylhäältä näki koko Stuttgartin melko hyvin ja siellä oli paljon rauhallisempaa kuin alhaalla keskustassa. Metsästettiinkin hyviä kuvauspaikkoja ja pääsin vaihteeksi itsekin kuvaan!

Tällä kertaa oltiin vähän ruhtinaallisemmalla budjetilla liikkeellä, eikä otettu ihmeellisempiä eväitä mukaan. Suunnattiinkin aika nopeasti syömään Stuttgarttiin saapumisen ja keskustassa pyörimisen jälkeen. Koska kaikilla oli nälkä, suostuttiin heti ensimmäiseen tanskalaisen tytön heittämään ehdotukseen ravintolasta, joka näytti sisältä koivumetsältä.

Hans im Glück -ravintola olikin sisältä sisustettu koivumetsäksi, joten ei mikään ihme, että kaikki pohjoismaalaiset innosta hihkuen ryntäsivät paikkaan sisään. Paikan hampurilaiset eivät suomalaisiin hintoihin verrattuina olleet kalliita ja ne olivat myös ihan superhyviä! Hans im Glück ei kuitenkaan ole yksittäinen ravintola, vaan ketju, jonka ravintoloita voi löytää ainakin ympäri Saksaa. Syömisen jälkeen jatkettiin Stuttgartin kiertelyä tyytyväisinä.

Ihan alussa mainitsinkin jo junan olleen täynnä ihmisiä pukeutuneena lederhoseneihin, joka paljasti meille, että jotain jännää oli tapahtumassa jossakin. Nahkahousumiehiä kirjaimellisesti seuraamalla päädyttiinkiin juuri auenneeseen Stuttgartin Frühlingsfestiin. Alue oli hurjan iso ja täynnä erilaisia kojuja, vuoristoratoja ja karuselleja. Toki sieltä löytyi myös useampi kaljateltta, joiden uumeniin suurin osa nahkahousukansasta katosikin.

Vaikka suurin osa saksalaisista suuntasi kohti kaljatelttoja, oli mulla ihan muut suunnitelmat. Mä suuntasin kohti alla olevaa lippua ja hain omani Nutella-täytteellä. Tuli siis syötyä päivän aikana ihan tarpeeksi. Loppujen lopuksi suunnattiin Frühlingsfesteilta vielä rautatieaseman läheisyyteen ja käveltiin ympäri Schlossgartenia. Junamatka kotiin kesti toiset kolme tuntia, joten aikalailla kymmenen aikaan illalla pääsin kotiovesta sisään.

Sellaista täällä tällä kertaa! On täällä tietysti ihan arkeakin eletty, mutta palailen luentoihin ja yliopistourheiluun myöhemmin. Sitten kun mulla on muutakin sanottavaa, kun "olin yhdellä luennolla ja traumatisoiduin", "valitsin yliopiston urheilukursseista yhden, kävin kerran ja nyt mun jalat kuolee" tai "kävin kattoon ruokalan ruokalistaa ja lähdin kotiin syömään". Pikkuhiljaa tähänkin systeemiin kuitenkin tottuu ja ruokalassa syöminen ei oo koskaan ainakaan tylsää!

Selätä saksalainen byrokratia

Suomen päädyssä ennen vaihtoa hoidettavia asioita oli melko paljon. Haettiin apurahaa, opintotuen muutosta, ilmoitettiin muutosta, hoidettiin vakuutusasioita ja soiteltiin pankkiin. Byrokratiarumba ei kuitenkaan lopu siihen, vaan sama jatkui heti pääsiäisen jälkeen Saksassa.

Kuvia orientaation sunnuntain exculta Meersburgiin

 En osallistunut yliopiston maksulliselle kielikurssille maaliskuussa, vaan saavuin paikalle vasta orientaatioviikolle huhtikuussa. Lähinnä maaliskuun kurssille saapuu kuitenkin ihmisiä, jotka puhuvat vähemmän saksaa. Aika alusta lähtien orientaation ryhmäjaoista johtuen tuli päädyttyä sellaiseen porukkaan, joka puhuu pääosin saksaa. Toisaalta toivoinkin, että myöhemmällä saapumisajankohdalla olisi vastaava vaikutus. Päädyin kuitenkin kielitestin perusteella siihen ryhmään, joka pääsi selättämään saksalaista byrokratiaa saksaksi.

Orientaatioviikolla Konstanzin yliopistossa vaihto-opiskelijan tärkein tehtävä on saapua paikalle ajoissa. Kaikki muu oikeastaan hoituu kuin itsestään. Oikeastaan mitään ei saa tehdä etukäteen valmiiksi, vaan tiistaina paikalle piti saapua kaikkien papereiden kanssa ja niitä ojenneltiinkin loppu viikko eri tuutoreille. Ongelmia ilmeni eniten tapauksissa, joissa joku oli etukäteen yrittänyt hoitaa asioita. Kannatti siis vain uusavuttomasti seurata perässä ja tehdä niin kuin käsketään. 

Tuutorit ottivat tarvittavat kopiot, kertoivat kädestä pitäen miten lomakkeet täytetään ja hankkivat vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Hauskaa oli huomata, että jopa syömään mentiin tuutorin opastuksella. Tiukasta aikataulusta johtuen meidän ruokaryhmän oppaan piti kuitenkin lähteä ruokalasta hieman aiemmin, joten jäimme keskenämme syömään valtavat annokset kanaa ja rankalaisia loppuun (voisin loputtomasti kertoa kummallisia huomioita paikallisesta yliopisto ruokalasta!) Lähtiessään hän ei kuitenkaan muistanut kertoa, miten ruokalasta pääsee ulos! Heti ensimmäiseksi siis sai huomata sen, kuinka paljon sitä oikeastaan tukeutuikaan tarjottuun apuun ja tottui siihen. No, uloskäyntiä ei löytynyt ennen seuraavaa päivää, mutta sen sijaan joku ovi, josta pääsi kiertämään ulkokautta.

Saksalaiseen malliin koko homma hoitui siis tehokkaasti, kun opiskelijat oli jaettu pienryhmiin, jotka kiersivät aikataulun mukaan kirjautumassa kaupungin asukkaaksi, kävivät allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja ilmoittautumassa kielikursseille. Tähän mennessä olen oikeastaan vaan allekirjoittanut papereita ja hankkinut prepaid-liittymän puhelimeen. Ainoastaan kaupungin asukkaaksi kirjautuessa virkailija joutui soittelemaan entiseen vaihtokaupunkiini, sillä en kuollaksenikaan muistanut osoitteita, joissa viisi vuotta sitten asuin ja jostakin syystä tieto entisistä asuinpaikoista Saksassa piti kirjata ylös.

Opiskelijoita ohjattiin myös kädestä pitäen ilmoittautumaan yliopiston tarjoamille urheilukursseille. Suosituimmat kurssit täyttyivät alle kahdessa minuutissa, mutta onnistuin kuitenkin nappaamaan itselleni yhden uuden harrastuksen. Olisin halunnut vielä päästä kanootti-kurssille, mutta koska varaussysteemi jostain syystä kaatui mun kohdallani, jäi paikka saamatta. Ei voi mitään! Ainakin täältä löytyy hurjan nättejä lenkkimaastoja, joten ehkäpä suuntaan sitten ilmaisille lenkkipoluille.

Vaihtoehtoisesti suuntaan lenkkarit jalassa lähimpään jätskikahvilaan...

Konstanzin yliopisto hoitikin koko byrokratiarumban paremmin kuin olisin ikinä voinut odottaa. Ei kotiyliopistossa ole tuutoria, joka istuisi esimerkiksi Osuuspankin aulassa iltapäivän ajan ja ottaisi vastaan kaikki saapuvat vaihtarit ja ohjaisi eteenpäin. Kaikki myös pyörii saksalaiseen malliin ajallaan ja täsmällisesti. Jos osaat lukea aikatauluja, kirjoittaa nimesi ja olet ajoissa paikalla, ei saksalaisen byrokratian selättäminen Konstanzin yliopistossa ole ollenkaan vaikeaa.

Generalkonsulat von Finnland

Orientaatioviikon jälkeen ensimmäinen retki suuntautui muiden suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa Zürichiin. Paikallisella Onnibussin korvikkeella MeinFernbussilla pääsi 8 €/suuntaansa ja matka kestää n. tunnin. Itse asiassa matkan piti kestää noin tunnin, mutta EU:sta poistuminen tuotti hieman hankaluuksia ja ensimmäisen kilometrin taittamiseen kului aikaa vähän vajaa tunti.

Bussi joutuikin heti lähdön jälkeen rajalla tarkastettavaksi, joten pysähdyttiin, passit tsekattiin ja bussi tutkittiin taskulampuilla. Meillä oli kaikilla passit mukana, joten siltä osin ei tullut ongelmia. Mutta useammalla Euroopan ulkopuolelta tulleella ei ollut passia mukana. Osa siis jäi rajalle ja muutama päästettiin poikkeuksellisesti jatkamaan. Saatiin ainakin ihan hyvät perusteet sille, että passi ois hyvä olla mukana. En tiedä oisko meille eurooppalaisina ollut niin vaikeaa päästä jatkamaan ilman passia, mutta pääsääntönä täällä ei hyväksytä ajokorttia missään.

Koko reissun pointti oli oikeastaan käydä äänestämässä eduskuntavaaleissa Suomen kunniapääkonsulaatissa Zürichissa. Lauantai 11.4 oli viimeinen mahdollinen äänestyspäivä ja ensimmäinen vapaa orientaation jälkeen, joten käytettiin tilaisuus hyödyksi ja lähdettiin bussilla Sveitsiin.

Konsulaatti löytyi loppujen lopuksi toisen suomalaisten avustuksella, sillä rautatieaseman turisti-info antoi meille väärän osoitteen. Tietysti osoitteen olisi voinut tarkistaa ennen Zürichiin lähtöä, mutta kaikilta taisi unohtua. Äänestämisen jälkeen loppupäivä oikeastaan kierreltiin vaan Zürichin keskustaa ilman sen kummempia suunnitelmia.

Vaikka Zürich olikin hurjasti isompi kuin Konstanz, ei kaupunki oikein sytyttänyt. Toisaalta päivän aikana satoi välillä vettä, puissa oli vain vähän vihreää ja aurinkokin paistoi vain hetken. Ehkäpä Zürich näyttää kesällä vähän erilaiselta.

Joka tapuksessa bussilla pääsee Konstanzista melko edullisesti Zürichiin, mutta siihen halvat hinnat sitten jäivätkin. Kaikki oli kallista, ruoka super-kallista ja euron suhde melkein yksi yhteen frangien kanssa. Ei Sveitsi varmaan hirveästi hinnoissa kalpene Suomen rinnalla, mutta Saksan hintatasoon parin viikon aikana tottuneena kauhistelin paikallisia hintoja.

Vaikka Saksa ei ole Euroopan edullisin maa, on se aika edullinen suomalaisen näkökulmasta tai Sveitsiin verrattuna. Currywurstin hinta Zürichissa oli n. 10 euroa, Konstanzissa 5. Crepesien hinnan sai myös puolittaa rajan tällä puolella ja aina yhtä hyvä Döner Box maksaa Konstanzissa 4,50 euroa, kun taas Zürichista vastaavan olisi saanut mukaansa 10 eurolla. Onneksi epäonneksi asutaan Saksan puolella ja näitä edellä mainittuja herkkuja pääsee syömään puoli-ilmaiseksi.

Zürichissa saattaa tulla poikettua kesän aikana toistekin. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta toisaalta äänestämäänhän sinne lähdettiinkin.

Pääsiäisretki: Rheinfall

Luulin, että pääsiäisestä tulisi vähän tylsä. Muutin Konstanziin juuri ennen pääsiäistä ja ensimmäisten päivien aikana kaikki olisi suljettu enkä tuntisi koko paikkakunnalta ketään. Pääsiäinen oli onneksi kaikkea muuta kuin tylsä. Ehdittiin tekemään porukalla niin pitsaa kuin pannukakkua, kävelemään pitkin metsiä yliopistolle, hengailemaan ja maanantaille suunniteltiin retki Schaffhauseniin Sveitsin puolelle. Tarkoitus oli mennä kurkkaamaan miltä Euroopan suurimmat vesiputoukset näyttävät.

Junamatka sujui melko kivasti Saksan puolella, kun ostettiin porukalla Baden-Württemberg-Ticket. Lipun hinta vaihtelee henkilömäärän mukaan ja maksimissaan yhdellä lipulla matkustaa viisi henkilöä koko päivän ajan. Päivän junamatkoille tuli loppujen lopuksi hintaa 8,60 €/nassu. Putoukset sijaitsivat Sveitsin puolella, mutta junalippu kävi myös tietyn alueen sisällä Sveitsin puolella. Koska oltiin kerran putouksille lähdetty, päätettiin ottaa myös laiva putouksien keskellä sijaitsevalle kivelle. Laivamatka ei ollut kovinkaan kallis, muistaakseni 8 CHF/7,30 €. Sitä paitsi, jos putouksia on kerran tultu katsomaan, niin päätettiin ottaa kaikki irti ja maksettiin muutama euro ihan tyytyväisinä.

Putousten keskellä oli tosiaan kivi, jonka päällä sijaitsi minimaalinen näköalatasanne. Pääsiäisen takia paikalla oli varmaan tavallista enemmän turisteja, mutta sekaan mahtui kuitenkin hyvin. Ylös noustessa tietysti oli hieman ahdasta, koska portaat olivat melko kapeat ja jyrkät. Ylätasanteelta oli kuitenkin aika huikeat näkymät kuohuihin, mutta enpä jaksanut siellä enää kaivaa kameraa esiin.

 Rheinfall-putouksilla pääsee myös ylläolevassa kuvassa sijaitsevaan linnaan, jossa oli muutamalla eri tasolla sijaitsevia näköalatasanteita. Linnaan oli tosin pääsymaksu. Vastarannalta putouksia sai katsella ilmaiseksi ja keskellä sijaitsevalta kiveltä niitä pääsi tarkastelemaan vielä lähempää. Kierrettiin myös kiva kävelyreitti ympäri putouksia, joten päädyttiin myös seikkailemaan linnan ympäristöön. 

Muutaman tunnin jälkeen päätettiin ottaa juna takaisin Schaffhauseniin, mutta myöhästyttiin parilla minuutilla junasta. Kävellen päästiin siis takaisin nopeammin. Schaffhausenin kaupunki oli myös tosi nätti ja siellä olisi varmaan ollut enemmänkin nähtävää mm. luostari jonkun korkea mäen päällä. Kaupunki tuli kierrettyä kuitenkin tosi nopeasti, sillä osa matkaporukasta halusi jo lähteä kotiin. Kauheesti ei ole ehtinyt kaivata edes kotiin, kun koko ajan on ollut tekemistä ja vielä on tosi paljon nähtävää ja tehtävää. En tiedä saanko syksyyn mennessä vielä tarpeekseni näistä maisemista.

Tervetuloa Konstanziin!

Täällä ollaan! Tuntuu vähän siltä, että oisin täällä lomalla. En kai mä oikeesti asu tässä talossa ja tässä kaupungissa? Ihan hullua, että vaan pari päivää sitten olin vielä Tampereen linja-autoasemalla, hyppäsin bussiin, Helsingin kautta Kööpenhaminaan, sieltä Zürichiin ja junalla viimeinen tunti Konstanziin. Ja nyt ollaan täällä. Ja tässä talossa.

Tää on mun koti!

Ensimmäisen yön sain onneksi viettää kaverin nurkissa (KIITOS!), sillä mun juna oli Konstanzissa vasta illalla kymmenen jälkeen. Siihen aikaan en tietenkään enää saanut avaimia omaan asuntooni, vaan olin sopinut talonmiehen kanssa tapaamisen seuraavaksi aamuksi.

Voisinpa kirjoittaa tähän jatkoksi, että sää oli ensimmäisenä varsinaisena päivänä Konstanzissa upea! Vaan eipä ollut. Saksassa muutaman viime päivän ajan riehunut myrsky jatkui vielä tostaina huonona säänä. Vettä satoi koko päivän ja tuuli lennätti piponkin päästä. Sateenvarjoa en uskaltanut avata, koska sekin olisi luultavasti vääntynyt solmulle. 

Oltiin kuitenkin sovittu etukäteen parin muun suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, että lähdetään porukalla kaupungille etsimään kaikenlaista tarpeellista arjesta selviytymiseen. Aika urheasti me tarvottiinkin koko päivä sateessa ympäri Konstanzia. Ehkä se oli jotain suomalaista sisua. Illalla tulikin sitten vähän kiire ensimmäiseen tapaamiseen Brauhaus Joh. Albrechtiin. Osittain kiire johtui myös siitä, että yritin saada vettä kiehumaan hellalla. Meillä on täällä ilmeisesti vähän mielenkiintoisempi (lue: hitaampi) keittiövarustus. Kun kysyin asiasta kämppikseltä, niin siihen kuulemma tottuu. Mutta viivästyksestä huolimatta ehdin paikalle ja saksalaisia oluita on siis päästy jo maistelemaan!

Tänään myrsky oli jättänyt Konstanzin taakseen ja heräsin aamulla näihin näkymiin.

Vaikka ulkona näyttikin vähän erilaiselta, en kuitenkaan poikennut mun suomi-aamurutiineista. Sen sijaan päätin ottaa uusinta erän hellan kanssa ja yllättävän nopeasti sainkin keitettyä puuroa. Loistavan aamun jälkeen tapasinkin ekaa kertaa mun saksalaisen tuutorini, joka kierrätti mua ympäri kaupunkia ja vei loppujen lopuksi vielä yliopistolle. Yliopisto vaikutti ainakin tosi hauskalta eli tiistaita odotellessa!

Lapussa luki: "Dies ist ein Wunschbaum, du brauchst ihn nur zu umarmen". Toivomuspuuta tarvitsi siis vain halata.

Iltapäivällä kierrettiin taas ympäri Konstanzia. Lähes kaikki oli suljettu pääsiäisen takia, muutamia kahviloita lukuunottamatta. Nähtävää ja hupia riitti kuitenkin lukuisista pääsiäispupuista, taideteoksista ja patsaista.

Konstanz on kyllä hurjan nätti kaupunki ja kesällä kuulemma täynnä turisteja, jotka tulevat ihastelemaan Bodenseeta. Mutta onhan se järvi aika nätti. Sitä tuli katseltua niin yliopistolta kuin aivan rannasta. Tuutorini kertoikin, että Konstanzin yliopistolla on koko Saksan parhaat maisemat. Yliopisto sijaitsikin korkealla mäellä ja sieltä oli aika upeat näkymät alas Bodenseelle.

Järven rannalle tulee varmastikin suunnattua vielä useaan otteeseen. Ainakin viereisestä rannasta vuokrattavat polkuveneet ovat ehdoton kohde heti, kun säät vähän lämpenevät. Tosin jos nykyiset ennustukset pitävät paikkansa, päästään täällä nauttimaan +17 asteen lämpötiloista jo ensi viikolla.

Konstanz ei siis ensinäkemältä todellakaan ole huono vaihtokohde. Jos ylläolevaa kuvaa tarkastelee oikein tarkasti, voi nähdä myös Alpit. Ainakin jos läppärin näyttöä kallistaa tosi paljon. Mutta siellä ne on, uskokaa tai älkää. Bis später!