Reissussa taas: Stuttgart

Koska lauantaisin tuntuu siltä, että puolet sveitsiläisistä vyöryy rajan yli Konstanziin ostoksille, päätettiin me taas lähteä reissuun. Koko reissukin oli aika ex tempore suunniteltu: tajuttiin joskus loppuviikosta, että viikonlopulle ei ollut vielä mitään luvassa ja Konstanzissakin piti sataa. Kerättiin sitten vaan kiva porukka kasaan ja ostettiin jälleen Baden-Württemberg-Ticketit, joten loppujen lopuksi koko päivän kaikki junamatkat, metrot ja ratikat maksoivat 9,50 €/naama. Ei mikään paha hinta, varsinkin kun suuntana meillä oli Stuttgart.

Jos Google Mapsiin on luottamista, niin suurinpiirtein tällaista reittiä juna kulki.

Stuttgart sijaitsee vähän vajaa 200 km Konstanzista pohjoiseen ja junalla siirtyminen kesti noin kolme tuntia. Stuttgartin kaupungin nettisivujen mukaan kaupungissa asuu tällä hetkellä vähän vajaa 600 000 ihmistä, joten Konstanzin 80 000 verrattuna kyseessä oli melko iso kaupunki. Päivävierailulla ei tietenkään ehditty näkemään kuin murto-osa kaupungista, mutta eiköhän tännekin vielä ehditä kesän aikana toistekin. Junassa matkasuunnitelmatkin muuttuivat vähän, kun huomattiin, että koko junavaunu oli täynnä ihmisiä pukeutuneina dirndl'eihin ja lederhoseihin - jotain jännää oli siis tapahtumassa jossakin!

Ihmiset dirndl'eissa ja lederhoseneissa hyppäsivätkin junasta pois Stuttgartissa, kuten mekin. Aluksi me kuitenkin kierreltiin vähän ympäri Stuttgartin keskustaa. Mikäli shoppailu kiinnostaa, kannattaa suunnata Königstrasselle, josta löytyy vaikka mitä. Oikeastaan kaiken muun paitsi Primarkin löytää tältä kadulta. Königstrassella ei siis erityisemmin ollut jännempää kuvattavaa ja katseltavaa ellei sitten halunnut ikuistaa mäkkäriä ja H&M:ää kummempaa. Onneksi matkaporukasta yksi tiesi, että jos otetaan U-Bahn numero 15 Heumadenin suuntaan, niin ylhäältä näkisi kaupungin paljon paremmin.

Sinnehän me suunnattiin keskustassa pyörimisen ja Schlossgartenin jälkeen. Ylhäältä näki koko Stuttgartin melko hyvin ja siellä oli paljon rauhallisempaa kuin alhaalla keskustassa. Metsästettiinkin hyviä kuvauspaikkoja ja pääsin vaihteeksi itsekin kuvaan!

Tällä kertaa oltiin vähän ruhtinaallisemmalla budjetilla liikkeellä, eikä otettu ihmeellisempiä eväitä mukaan. Suunnattiinkin aika nopeasti syömään Stuttgarttiin saapumisen ja keskustassa pyörimisen jälkeen. Koska kaikilla oli nälkä, suostuttiin heti ensimmäiseen tanskalaisen tytön heittämään ehdotukseen ravintolasta, joka näytti sisältä koivumetsältä.

Hans im Glück -ravintola olikin sisältä sisustettu koivumetsäksi, joten ei mikään ihme, että kaikki pohjoismaalaiset innosta hihkuen ryntäsivät paikkaan sisään. Paikan hampurilaiset eivät suomalaisiin hintoihin verrattuina olleet kalliita ja ne olivat myös ihan superhyviä! Hans im Glück ei kuitenkaan ole yksittäinen ravintola, vaan ketju, jonka ravintoloita voi löytää ainakin ympäri Saksaa. Syömisen jälkeen jatkettiin Stuttgartin kiertelyä tyytyväisinä.

Ihan alussa mainitsinkin jo junan olleen täynnä ihmisiä pukeutuneena lederhoseneihin, joka paljasti meille, että jotain jännää oli tapahtumassa jossakin. Nahkahousumiehiä kirjaimellisesti seuraamalla päädyttiinkiin juuri auenneeseen Stuttgartin Frühlingsfestiin. Alue oli hurjan iso ja täynnä erilaisia kojuja, vuoristoratoja ja karuselleja. Toki sieltä löytyi myös useampi kaljateltta, joiden uumeniin suurin osa nahkahousukansasta katosikin.

Vaikka suurin osa saksalaisista suuntasi kohti kaljatelttoja, oli mulla ihan muut suunnitelmat. Mä suuntasin kohti alla olevaa lippua ja hain omani Nutella-täytteellä. Tuli siis syötyä päivän aikana ihan tarpeeksi. Loppujen lopuksi suunnattiin Frühlingsfesteilta vielä rautatieaseman läheisyyteen ja käveltiin ympäri Schlossgartenia. Junamatka kotiin kesti toiset kolme tuntia, joten aikalailla kymmenen aikaan illalla pääsin kotiovesta sisään.

Sellaista täällä tällä kertaa! On täällä tietysti ihan arkeakin eletty, mutta palailen luentoihin ja yliopistourheiluun myöhemmin. Sitten kun mulla on muutakin sanottavaa, kun "olin yhdellä luennolla ja traumatisoiduin", "valitsin yliopiston urheilukursseista yhden, kävin kerran ja nyt mun jalat kuolee" tai "kävin kattoon ruokalan ruokalistaa ja lähdin kotiin syömään". Pikkuhiljaa tähänkin systeemiin kuitenkin tottuu ja ruokalassa syöminen ei oo koskaan ainakaan tylsää!