Muilla mailla: Bregenz

Tällä viikolla iskikin sitten taas matkakuume. Jonnekin! Minne? Mietittiin Saksan kohteita ja päätettiin matkapäiväksi perjantai. Kapuloita rattaisiin heittivät kuitenkin saksalaiset junat. Deutsche Bahn aloitti lähes viikon mittaisen junalakkonsa tiistaina (pisin ties kuinka pitkään aikaan) ja suurin osa junista ei kulje tiistain ja sunnuntain välisenä aikana. Mutta: mikäli Saksa estää meidän reissamisen täällä viikonloppuna, on meillä onneksi mahdollisuus kävellä kahden kilometrin matka Sveitsin puolelle Kreuzlingenin juna-asemalle ja hypätä naapurimaan juniin. Päätettiinkin sitten ottaa kohteeksi Itävalta ja suunnata Bregenziin Sveitsin kautta.

Bregenziin pääsisi myös Bodenseetä pidemmän kaavan mukaan kiertämällä ja Lindauhin asti pystyisi hyödyntämään osavaltion alueella toimivaa ryhmälippua. Sveitsin kautta matkustettaessa oli kuitenkin mahdollista hankkia Bodenseen alueella toimiva Euregio Bodensee -lippu, jonka hinta riippuu tarvitsemiesi vyöhykkeiden määrästä. Kreuzlingenista Bregenziin riittää kahden vyöhykkeen sisällyttäminen lippuun, jolloin yksi henkilö maksaa matkoistaan päivän aikana 24 euroa. Aluksi hinta kuullosti kalliilta, mutta toisaalta 12 €/suunta Itävaltaan ja takaisin? Bregenziin olisi kuitenkin reissattu kesän aikana joka tapauksessa.

Perjantaina herätys olikin kello viisi ja lähdettiin puoli kahdeksan junalla kohti Bregenziä. Sveitsin ja Itävallan puolella junat kulkivat lähes minuutilleen aikataulussa, joten vaihtojen kohdalla ei ollut mitään ongelmia. Perillä oltiinkiin jo heti aamu yhdeksältä.

Ensisijainen syy vierailla Bregenzissä oli siellä sijaitseva Pfänder, joka on vähän reilun kilometrin korkeuteen ulottuva vuori. Ylös sekä alas pääsee Pfänderbahn-hissillä. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa ottaa hissi vain ylös ja tulla iltapäivällä kävellen takaisin alas. Aikaisen aikataulun takia oltiinkin korkeuksissa jo ennen aamukymmentä, mutta siitäpä olikin vain hyötyä. Ylhäällä oli siihen aikaan ehkäpä kourallinen muita ihmisiä, joten saatiin aluksi pitkän aikaa kierrellä ylhäällä ihan keskenämme. Sääkin oli heti aamusta alkaen aurinkoinen, taivas lähes pilvetön ja ulkona pärjäsi hyvin t-paidassa. Aluksi päivälle oli luvattu tihkusadetta ja jopa ukkosta, mutta sade alkoi vasta sillä sekunnilla, kun me hypättiin iltajunaan kohti kotia! 

Ylhäältä näki upeasti vuoret ympärillä, alas Bregenziin ja löytyipä sieltä myös villieläinpuisto. Lähinnä aika kului valokuvatessa, eväitä syödessä ja auringossa istuessa. Ylhäällä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan. Iltapäivästä paikalle saapui kuitenkin enemmän ihmisiä, joten päätettiin lähteä vaeltamaan takaisin alas. Reilun tunnin mittaisella pätkällä oli paikoittain melko jyrkkiä kohtia ja jalat oli ihan kuolleet alhaalla, vaikka oltiin vain tultu alaspäin.

Pfänderin jälkeen meillä oli kuitenkin vielä useampi tunti aikaa kierrellä Bregenzissä. Suunnattiinkin vanhaan kaupunkiin, josta meidän piti etsiä kaksi kohdetta: muumioitu haikala ja Euroopan kapein talon julkisivu. Haikala löytyi roikkumasta kaupungin portin päältä ja sen piti kuuleman mukaan pitää paha poissa kaupungista. En kuitenkaan tiedä pahasta, mutta mut muumioitu haikala saattaisi saada pysymään vähän etäämmällä. Toivottavasti sitä ei ole kuitenkaan löydetty Bodenseestä, koska tieto haikalasta tossa järvessä sais myös mut pysyyn hyvin kaukana uimarannoista. Euroopan kapein julkisivu (57 cm) löytyi myös loppujen lopuksi ja päästiin testaamaan, että vieläkö mahduttaisiin ovesta sisään.

Muumioitu haikala

 Iltapäivä kuluikin ympäriinsä pyöriessä, syödessä ja auringosta nauttiessa. Tän päivän reissu oli kyllä niin kiireetön ja stressitön, kun olla voi. Lämpötilat huiteli +22 asteessa, joten tuntui ihan täyskesältä. Ei olis voinut käydä parempi tuuri säiden puolesta. Toisaalta siis kiitos lakkoileville junille, sillä ilman niitä ei oltaisi suunnattu Itävaltaan. Kolmessa eri maassa oleskelu päivän aikana kertoo myös jotain siitä, kuinka lähellä Konstanzia Sveitsi ja Itävalta ovatkaan.

Hauskaa on myös se, että kaikissa maissa pärjää yhdellä kielellä, mutta toisaalta Sveitsissä ei koskaan tajua mitään, mitä sulle puhutaan. Kuulin paluumatkalla, että lippujen tarkastaja puhui jotain perunoista (Kartoffeln), kun kyse loogisesti oli lipuista (kai se tarkoittikin: Fahrkarten?). Olin myös tosi väsynyt. Yksikin sana oli jo saavutus, sillä vaunussa oleskelevien sveitsiläisten puheesta ei saanut senkään vertaa selvää. 

Mutta vielä tiivistettynä: oli hyvä reissu.