Kaukana jossakin: Freiburg

Eilen satoi koko päivän, joten pääsin jatkamaan juttujani täällä blogissa. Mutta satakoot ihan rauhassa, sillä ihan hyvä saada tauko viime viikon lämpötiloihin. Elohopea pyörähti nimittäin +29 asteessa, jolloin sai kivasti esimakua siitä, mitä opiskelu kesällä oikeasti on. Onneksi kirjan lukemisen voi siirtää rannalle tai joen varteen.

Lämpöiset säät kuitenkin muuttuivat ukonilman kautta vähän sateisemmaksi ja viileämmäksi, joten katsellaan koska hellesäät palaavat. Varmaan saman tien, kun saan itseni motivoitua avaamaan kurssikirjat.

Tällä viikolla viikonloppu alkoi kuitenkin omalta osaltani jo keskiviikkona helatorstain takia. Perjantaisin mulla ei normaalistikaan ole mitään kursseja. Tiedettiin jo alunperin, että perjantaina koko osavaltio saa osansa sateesta, joten otettiinkin heti torstaina suunnaksi Freiburg ja jatkettiin osavaltiomatkailua. Freiburgiinhan pääsee melko kivasta aika suoraa reittiä junalla ja parilla vaihdolla, mutta menomatkalla heitettiinkin lenkki Offenburgin kautta. 

Kartalta katsottuna hommassa ei tietenkään ollut mitään järkeä, mutta Offenburgiin matkatessa näkee aika upeita maisemia Schwarzwaldbahnista, joten siellähän sitä sitten kierrettiin. Ajallisesti eroa kahdella reitillä oli kuitenkin vain n. puoli tuntia. Matkalla oli kukkulaa, tunnelia, sumua ja niitä upeita maisemia. Aika varmasti suunnataan joku viikonloppu Schwarzwaldiin vaeltamaan. Tällä kertaa kuitenkin tyydyttiin istumaan junassa nenät kiinni ikkunoissa.

Freiburgiin kuitenkin päästiin ja oikeastaan illalla vasta tajuttiin, mikä tuuri meillä olikaan ollut kun kierrettiin Offenburgin kautta. Suoremmalla matkalla oli nimittäin edellisillan ukkosmyrskyn jäljiltä rata katki kaatuneiden puiden takia. Illalla se oli kuitenkin meidän matkalta saatu siivottua, joten päästiin takaisin lyhyempää reittiä ilman ongelmia. Tai no, luultiin me, että meidän täytyisi vaihtaa ratarikon takia junasta bussiin, mutta koska kukaan saksalaisista ei liikahtanutkaan, päätettiin mekin istua tatteina paikoillamme. Tästä päätellen rata oli siis saatu siltä osuudelta korjattua.

Freiburg oli mulle entuudestaan tuttu viiden vuoden takaa, kun pysähdyttiin siellä isäntäperheeni kanssa. Silloin muistaakseni kierrettiin kaupunkia ja käytiin syömässä jossakin. Jonkinlainen muistikuva kaupungista oli siis jäänyt. Oli kiva kuitenkin käydä tsekkaamassa kaupunki uudestaan ja tännekin voisin lähteä toistekin. Oon kuitenkin huomannut jo, että vaihto alkaa lähestyä puoliväliä, joten tässä ei ehkä ihan joka paikkaan ehdi lähteä uudestaan. Varsinkin, kun uusien kohteiden lista on loputon.

Lähes jokaisella reissulla tähän asti ollan etsitty jokaisesta kaupungista jokin korkea kirkontorni, kukkula tai näköalapaikka, josta pääsee tutkailemaan kaupunkia, eikä Freiburg poikennut kaavasta. Kiivettiin Schlossbergille, joka sijaitsee aivan keskustan vieressä ja päältä löytyy niin linnan rauniot kuin näköalatorni. Schlossberg näytti aika pieneltä kukkulalta, mutta kyllä siinä kiipeillessä kuuma tuli. Kukkulan päältä löytyi lisäksi vielä yllä oleva näkötorni, johon pääsi kiipeämään ihan ilmaiseksi.

Helatorstain takia kaikki kaupat pitivät ovensa kiinni, mutta eipä meistä kukaan olisi hirveästi shoppailemaan hinkunutkaan. Ravintolat ja kahvilat sen sijaan olivat auki, joten tällä reissulla ei tarvinnut taas syödä pelkkiä eväsleipiä. Iltapäivästä pilvetkin väistyivät osittain ja saatiin myös nauttia auringonpaisteesta. Paluumatkalla junassa istuikin vähän väsyneempää porukkaa, minkä huomasi ehkä väsyneistä jutuista. Tiesittekö muuten, että puolaksi possu sanoo chrum chrum?